Kahden viikon kuluttua kuopus täyttää vuoden. Aamulla on neuvola, rokotuksineen, ja illalla olemme jo lentokenttähotellissa valmiina seuraavan aamun lentoon.
Silloin kodistamme on pakattu kaikki oma joko mukaan tai varastoon, pois talven alivuokralaisen tieltä. Ja kaikki loppu on annettu lainaan, laitettu kiertoon tai yksinkertaisesti heitetty roskiin.
Silloin näissä neliöissä on toivottavasti siistiä ja hiljaista, ehkä vielä hieman pölyistä, kun loppu-alku-siivouksen tekemään lupautunut ystävä ei ole vielä ehtinyt täällä käydä.
Ja silloin me olemme matkalla Englantiin.
Matkan syy, on miehen väitöskirjatyöhön liittyvä, lukukauden mittainen, tutkijavaihto University of Essexissä. Englannin kotimme on 150-vuotias talonviipale Essexin Colchesterissa, linnapuiston kyljessä, roomanaikaisen muurin varjossa. Kahdessa kerroksessa on puolipaneelia, kokolattiamattoa, epäsymmetrisiä sisustusratkaisuita ja maisemalautasia seinät puolillaan. Siellä on myös kolme makuuhuonetta, keittiö ja olohuone, jonka nurkassa on kynttilälampetein varustettu piano. Ja siellä vietämme talvemme, syyskuun puolivälistä toukokuun loppuun. Minä, mies, neiti-kaksvee ja herra-yksvee. Pienen perheen pieni seikkailu.
