Tilanne täällä yhä sama: ei tietoa koska tapahtuu, mutta joskus tämän vuoden aikana varmaankin jotain. Aamuisin olemme O:n kanssa peseytyneet mökkityyliin, eli tehneet liedellä lämmitetystä vedestä pesuvettä ja pesseet itsemme 14 asteisessa kylpyhuoneessa käyttäen apuna tiskisaaviamme ja pientä emalikasaria. Lapset ovat kylpeneet joka toinen ilta joko kotona tai naapurissa. Huoneet pysyvät asumislämpöisinä neljän lämmittimen voimin ja olot ovat ihan ookoo.
Henkisellä puolella tilanne jyrkkenee päivä päivältä: ärsyttää, kasvavassa määrin, kun ei ole tietoa siitä KOSKA tämä loppuu. Lisä-ärtymystä aiheuttaa se, että maanantaina meille on tulossa vieraita, joille olisi aika mukava tarjota hieman tätä mökkieksotiikkaa mukavammat oltavat. Varsinkin, kun vieraista toinen on vasta puolivuotias...
Toisesta kohdasta huolestuttaa se, että viikon päästä tähän aikaan minun pitäisi olla juuri laskeutunut Helsinkiin äiti-on-vähän-lomalla-viikonloppuani varten, ja olisi aika paljon huojentavampaa matkustaa niin, että täällä kotona asiat olisivat edes asuinolojen osalta normaalilla tasolla.
Ensi viikon vieraat ovat onneksi osoittaneet ihanaa sissihenkeä ja ovat tulossa vaikka tilanne olisi lähes mikä vaan. Eikä noita minunkaan lentojani olla perumassa (ei sillä, että voisikaan - ne kun on (tietysti?) ostettu halvimman mahdollisen mukaan, eli ei niissä mitään peruutusturvaa ole). Tiedän vaan, että voisin matkustaa mukavammalla mielellä lomalleni, jos kotioloista ei tarvitsisi stressata.
Hyvää tässä kaikessa on ollut se, että olemme lähentyneet naapurin perheen kanssa. Tälläkin viikolla olemme olleet monena aamuna leikkimässä puistossa ja kerhossa ja muuallakin naapurin A:n ja F:n kanssa - sen lisäksi, että olemme käyneet siellä myös iltakylvyissä ja suihkussa. A:n kanssa olemme ystävystyneet ja uskon vahvasti, että A ja P tulevat pysymään ystävinä myös meidän lähtömme jälkeen. Nyt jo olemme kutsuneet heitä vastavierailuille Suomeen, johon luotan heidän myös tarttuvan!
Lisäksi hieman meistä kauempana asuva S perheineen on tarjonnut apua ja toistuvasti sanonut, että olemme tervetulleita "evakuoitumaan" heillekin, jos tarve vaatii. Ihanaa, että näin puolen vuoden jälkeen meillä alkaa täälläkin olla turvaverkkoa ja ystäviä, joihin luottaa!
Korjausmies-Andy on taas tänään luvannut soittaa meille aikatauluista. Kahden päivän odottelun jälkeen soitin hänelle uudelleen, vain saadakseni tämän samankuuloisen lupauksen kuin keskiviikkonakin. Nyt en ehkä enää pidättele hengitystäni sitä puhelua odotellessa. Olisi vaan ihana kuulla KOSKA töihin nyt vihdoin päästäisiin. Rehellisesti sanoen minulle on se ja sama vaikka itse remonttiaika menisi viikkojenkin päähän, haluan vaan tietää, että KOSKA. Koska tämä loppuu ja voimme laittaa koko episodin historiankirjoihin.
Tiedän, että tätä vuotta muistellessamme tämä tulee olemaan yksi vahvimmista muistoista - olisi vaan mukavaa jo päästä painamaan tätä sinne muistojen puolelle. Pikkuhiljaa.
Hyvästä puolesta vielä se, että huomenna olen lähdössä päiväksi Lontooseen. Opiskelukavereistä pari asuu Lontoossa ja samasta porukasta yksi on tänään lentämässä sinne vierailulle. Huomenna olisi siis tarkoitus ensin ehkä hieman shoppailla (yksin) Oxford Streetilla ja sen jälkeen lounastaa vanhojen ystävien kanssa. Ihana, tarpeellinen breikki luvassa minulle. Illalla O puolestaan on kutsuttu työkaverinsa synttärijuhliin tänne Colchesterin yöhön, eli huomenna meillä molemmilla on mahdollisuus vähän irrottautua ja rentoutua hyvässä seurassa ja poissa kotoa. Näistä sitten rakennellaan sitä hopeareunusta tähän kaasupilveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti