Elämän ketju.

Lauantai:
Lontoossa. Aamulla junaan, kädessä ISO latte ja seurana vain minä. Perillä kaupoille, kassalle mukana neljät farkut, kaksi bleiseriä, kengät, mekko, vyö, sukkia ja tuliaisia, loppusumma alle £100.
Lounas opiskelukavereiden kanssa. Naurua, niin että meinaa tulla kyyneliä. Ja paljon tikkuja silmiin kaiken sen vanhan muistelusta. Kotimatkalla junassa on yhä nauru mahanpohjassa ja olo yksiselitteisen onnellinen.

Sunnuntai:
Illalla vuokraisännältä on tullut maili, jossa kerrotaan myös että korjausmies-Andy (joka ei tähänkään mennessä ollut vielä soittanut meille takaisin) tulee aloittamaan töitä "tomorrow mid-afternoon". Jes! Vihdoin JOTAIN tapahtuu.

Maanantai:
Olemme aamulla naapurin puistossa seuranamme A ja F. Aurinko lämmittää ja meillä kaikilla on tosi mukavaa. Tytöt halaavat niin, että kaatuvat kosteaan maahan. Kaikki nauravat.
Iltapäivää päivystän ikkunassa ettei Andy herätä päiväunia nukkuvia lapsia ovikellolla. Lapset heräävät, ketään ei näy. Päivälliseksi laitan risoton sijaan jotain-mitä-pakkasesta-löytyy, kun odottelu on häirinnyt ruoanlaiton aloitusta eikä risoton sekoitteluun enää olisi aikaa.
Päivällisen jälkeen tartun taas puhelimeen:
"You're my next call. I'll come to your house next."
...
Ya right, miehelle tuli samalla myös yllätyksenä, että meillä on täällä lapsia ja että meillä ei ole 12 päivään ollut lämmintä vettä. Mies kuitenkin ilmestyi paikalle. Noin kello 18.30. Kävi katsomassa paikkoja ja selvitti sen seitsemän haastetta, mitä tässä työssä on. Ja että hänen NYT vielä täytyy saada talon omistajalta lupa siihen-ja-tähän. Aikoi laittaa mailin Jenkkeihin HUOMENNA. Mutta TÄNÄÄN korjasi kuitenkin meidän lämminvesivaraajamme sähkölämmityksen. Joka ei tietenkään, korjauksesta huolimatta, toimi.

Illemmalla saapuivat T ja m. Urheat matkaajat, jotka uhmaavat olosuhteita ja hankkivat elämyksiä.

Tiistai:
Aamulla lähetän korjausmies-Andylle tekstarin toimimattomasta vedenlämmityksestä. Hän lupaa "pop by as soon as I have a min". (Sitä minuuttia ei ole nyt kahteen päivään vielä löytynyt.) Illalla käymme, vierainemme, naapurissa iltapesulla.

Keskiviikko:
Korjausmies-Andy lupasi pitää meidät nyt cc:nä vuokraisännälle menevissä maileissa. Yhtäkään mailia emme olleet vieläkään nähneet, joten O laittoi itse viestiä Jenkkeihin ja kaikkeen tähän kyllästyneenä jo mainitsi vähän puuttuvasta gas safety certificatesta ja sen laittomuudesta. Vuokraisäntään tuli ensimmäistä kertaa näinä kolmena viikkona edes pilkahdus eloa ja asia nytkähti eteenpäin: jos Andy ei nyt saa sitä mailiakaan laitettua TÄNÄÄN, niin urakka siirretään toiselle firmalle.

Katsotaan nyt, mitä tapahtuu. Joudun kyllä melkoisella varmuudella jättämään perheeni Englantiin ilman lämmitystä tai lämmintä vettä. Ei olisi uskonut vielä kaksi viikkoa sitten. Onneksi naapurista löytyy tukiasema, johon nojata - niin täällä kuin Suomestakin käsin.

Kaiken tämän rinnalla on kulkenut huoli Suomessa tänään leikatun läheisen voinnista. Meillä on täällä kuitenkin kaikki, isossa kuvassa, kunnossa. Lämpöä saa läheisyydestä ja elämää on kylmässäkin vedessä. Pienistä jutuista, onnen siruista, on elämän ketju rakennettu. Leikkaus on nyt tehty ja seuraavat vaiheet tiedossa. Pienin askelin mennään, isolla joukolla ja yhtä jalkaa. Ajatus on siis jo Suomessa vaikka lennon lähtöön on vielä 36 tuntia.