Suomen reissu, äidin vapaa viikonloppu, meni hyvin. Ei sinne nukkumaan lähdetty, joten nukkumisen sijaan naurettiin, kehiteltiin huonoja läppiä, vaihdettiin kuulumisia, syötiin blinejä, ajettiin bussilla, brunsseiltiin äitikollegojen kanssa ja halattiin ystäviä. Kävin myös sairaalassa toipuvaa läheistä katsomassa ja hakemassa asenneoppia elämään.
Torstaista on kaksi kuukautta siihen, että astun taas jalkani Suomeen. Se aika on lyhyt, henkäys vain tässä elämässä. Sitä ennen on vielä elettävä tätä Englannin talvea (joka vaan jatkuu ja jatkuu...), every day to the fullest.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti