Menneen talven lumia

Englannin talvi on tänä vuonna ollut pitkä. Pidempi kuin moni sukupolviin edes muistaa. Harvoin on kuulemma lunta enää maaliskuussa satanut, saatikaan sitten ihan kahta päivää ja tosissaan. No, viime viikonloppuna satoi (kuulemma). Ja lämpötilat laahaavat yhä pahasti "tavallista" perässä. Naapurin A muisteli, että viime vuonna heillä oli ystäviä Unkarista käymässä tässä kellojensiirtoviikonloppuna ja heillä on sieltä kuvia t-paita-piknikeistä ja talvenvalkoisista shortsisääristä. Tulevana viikonloppuna, kun kelloja siirretään sunnuntaina aamuyöllä, mietin korkeintaan, että voinkohan laittaa lasten toppavaatteet jo seuraavana sunnuntaina Suomeen palaavien vanhempieni mukaan, vai vieläkö niitä täälläkin tarvitaan.

Se säästä.
Boileriremontin ja Suomen vierailun jälkeen elämä on palannut urilleen. Arkeenpaluun helpottamiseksi O oli ilmoittautunut alkuviikoksi kurssille Lontooseen, joten pääsin suoraan palaamaan hieman pidennettyyn yksinhoitopäivään ja kaiken tavallisen taas itsekseen huoltamiseen. Oikeastihan O oli maanantaina ja tiistaina töissä "normaalin" työpäivän verran, minä nyt olen vaan tottunut tähän luksuselämään, jossa lasten isä tulee kotiin yleensä puoli viiteen mennessä. Lähdettyään aamulla siis joskus kahdeksan jälkeen...
Lasten kanssa olemme palanneet arkeen sutjakkaasti: maanantaina olimme tuossa meidän peruskerhossamme, tiistaiaamun leikimme naapurissa F:n kanssa, eilen busseilimme itsemme lähiöön kerhoilemaan S:n ja tyttöjen kanssa ja tänään pääsimme pitkästä aikaa omaan puistoomme viihtymään. Tai olimme puistossa jo eilen iltapäivällä, sää kun äityi kerrassaan keväiseksi ja bussi-kerho-bussi-kotilounas-päiväunet-yhdistelmä ei vaan tehnyt oikeutta sille auringonpaisteelle ja pirteydelle.

Lumen mukana on siis mennyt talvi ja iso osa kevättäkin. Taakse on jäänyt myös kevään piristysreissut ja vapaat, edessä on toivottavasti ihanaa kevät- ja kesäkeliä, Suomeen paluun järjestelyä ja muutamia kivoja vieraitakin. Kahden kuukauden päästä tähän aikaan istumme koneessa Helsingistä Tampereelle (toivottavasti siis) ja silloin Englannin talvi on enää muisto vain. Nyt meillä on tätä elämää täällä jäljellä se 8,5 viikkoa, josta olisi tarkoitus ottaa se viimeinenkin rippunen irti. Vähiin se käy ennen kuin loppuu, sano.