... josta jo silloin olin vähän huolissani. Sininen liekki, joka aina syttyessään päästi pienen "pamauksen" - sellaisen, jonka kuuli yölläkin. O rauhoitteli; Englannin vuokrauslaki on sellainen, joka VAATII vuokranantajaa hankkimaan Gas Safety Certificaten, joten tottakai tämäkin on huollettu, tarkistettu ja sitä kautta turvallinen. Hyväksyin asian ja koitin rauhoittua sen kanssa. Kyllähän tässä on siihen jo totuttukin, tuon yllä olevan kuvan laitoin kuriositeettina mm. facebookiin, kun on se minusta vaan hurjan näköistä: "tulta" kaapissa, joka on makuuhuoneidemme "välissä". Mutta onhan se turvallinen, kun kerran ihan tavallista on.
Sunnuntaina sain Italiaan viestin: "Voisitko laittaa A:lle (naapuri) mun puolesta viestin et kaikki hyvin ja kiitos avusta. Huomasin et mulla ei ole A:n numeroa. Täällä oli vähän iltahässäkkää (kaasuvuotoepäily), mutta nyt kaikki hyvin. Selitän tarkemmin, kun puhutaan"
Olin juuri laittamassa neitiä unille, jonka jälkeen aloin kuumeisesti ottaa yhteyttä Englantiin. Ja laitoin tietysti A:lle viestin - ilman että tiesin tarkemmin, mitä oli tapahtunut.
A vastasi ennen kuin sain O:n kiinni: pojat olivat menneet alkuillasta sinne "evakkoon", kun O oli alkanut haistella olohuoneessa, että haiseeko täällä kaasu. Ja kun oli epäillyt, niin soitti kaasuyhtiön kuuman linjaan ja sai käskyn evakuoitua välittömästi. Silloin siis menivät naapuriin. (Onneksi naapurissa on nykyään tuttuja, joiden luo mennä!)
Kaasuyhtiöstä oli puolessa tunnissa tullut paikalle mies, joka oli katkaissut kaasun ja tarkistanut tilanteen: väärä hälytys.
Mutta.
Boileria ei enää saatukaan takaisin käyntiin. Erittäin ystävällinen ja palvelualtis kaasumies oli perunut seuraavia keikkojaankin kun jäi tänne yrittämään boilerin käynnistystä; ilman tulosta. Lähtiessään tämä palvelualan superammattilainen oli lahjoittanut O:lle toisen lämpöpuhaltimen, nyt kun oli pojilla edessä yö ilman lämmitystä.
Seuraavana aamuna O oli saanut parin turhan yrityksen jälkeen samalle iltapäivälle huoltomiehen, joka lopulta saapuessaan oli vaihtanut boilerin sytyttimen ja kaikki oli oletettavasti kunnossa.
Kunnes.
Iltakylvyn aikaan O oli alkanut haistella, että nyt on kyllä sen verran tämäkkä kaasunhaju kylpyhuoneessa saakka, että ei taida uskaltaa nukuttaa puolitoistavuotiasta siinä boilerin kyljessä. Niinpä käsi oli käynyt taas kaasun sulkuhanalla ja poikien yöleiri siirretty alakerran vierashuoneeseen: mahdollisimman kauas yläkerrassa sijaitsevasta boilerista ja nyt aika raskaaksi käyneestä kaasunhajusta. Seuraavana aamuna, tiistaina, oli otettu uusi puhelu boilerin huoltaneeseen yhtiöön, josta ei voitu luvata henkilöstöä paikalle ennen keskiviikon iltapäivää.
Tässä vaiheessa me palasimmekin jo neidin kanssa kotiin. Kaasuttomaan, lämmöttömään, mutta turvallisemman tuntuiseen ja hajuiseen kotiin. Alkuillasta laitoimme taas kaasun päälle ja sain itsekin huomata, että tunnin parin jälkeen yläkerrassa oli kyllä jo ihan epäilyksetön kaasunhaju. Niinpä yöksi kaasuhana meni taas kiinni, lämpöpuhaltimet töihin makuuhuoneisiin ja me kaasuttomiin ja rauhallisiin yöuniin viileneviin huoneisiin.
Keskiviikkona huoltomiehen oli määrä tulla välillä 12-16. Noin 15.45 ovelle vihdoin ilmestyi mieskaksikko, joka tervehdykset mutistuaan paineli yläkertaan boilerin kimppuun. Hetken kuluttua kävi ilmi, että vuoto on. Itseasiassa kaksi, joista toinen on ilmeisesti ollut siellä koko ajan ja vuotanut kaasua. Mutta vain silloin, kun poltin on ollut päällä. Mutta vuotanut kuitenkin. Ja toinen, tämä, josta vihdoin tuli selvä haju koko yläkertaan, on ilmeisesti syntynyt tämän nyt sunnuntaina käynnistyneen tapahtumaketjun aikana. Eivät ainakaan myöntäneet, että heidän miehensä sen olisi tehnyt, mutta epäilen vahvasti näin olevan.
Lisäksi boileria ei ilmeisesti oltu huollettu herranaikoihin ja se oli kohtuullisen luokattomassa kunnossa. Sen lisäksi, siis, että se on ikuvanha ja sellaista mallia, että siihen olisi mahdotonta - tai ainakin hyvin hankalaa - löytää mitään varaosia.
Ilmeisesti siis vuokraisännällämme EI ole esittää sitä lain vaatimaa Gas Safety Certificatea...
Näin ollen boilerimme luokiteltiin nimikkeen "immediately dangerous" alle ja miehet pyysivät lupaa kytkeä laitteen heti irti kaasuverkosta. Mitä siihen nyt voi sanoa; ei käy, kun ulkona on alkanut taas sää viiletä ja meillä on lapsia talossa? Tänne siis jäätiin, kylmenevään taloon ilman lämmitystä tai lämmintä vettä. Tällainen tarra on nyt boilerin kyljessä.
Ensimmäinen ajatus oli: nyt lentoliput ja suoraan takaisin Suomeen. Voisimme varmasti asustella minun vanhemmillani Keski-Suomessa siihen saakka, että oma asuntomme vapautuisi siinä nyt asuvalta vuokralaiselta. Pakkaisimme nyt niin paljon kuin ehtisimme ja saisimme mukaan mahtumaan, O voisi kevään mittaan tulla käymään pariin otteeseen hakemaan loppuja tavaroita ja siivoamaan talon.
Ongelmina olisi kuitenkin nyt jo sovitut tänne tulevat vieraat ja ennen kaikkea O:n työkomennuksen pituus: O ei ole nyt maksanut veroja Suomeen, koska on olemassa täällä yli puoli vuotta (tai 183 päivää). Tämä raja tulee täyteen ensi viikon torstaina, 14.3. Alkushokin jälkeen päätimmekin, että ainankin sinne saakka olisimme sitten vaikka lämmöttä ja ilman lämmintä vettä.
Keskiviikkona menimme naapuriin iltakylpyyn ja pikkuhiljaa mielikin alkoi rauhoittua. Ehkä tästä selvittäisiin sittenkin ihan täällä. Meillä on kolmen oven päässä apuja ja paikka, missä käydä kylvyssä ja suihkussa. Lisäksi illasta huomasimme, että lämminvesivaraajassamme on ilmeisesti sähkölämmitys. Ehkä siis saisimme kuitenkin lämmintä vettä. Ja sisätilojen lämmitys hoitui jo tuossa vaiheessa ihan riittävän hyvin olemassaolevien kolmen lämpöpuhaltimen voimin.
Eilen kuitenkin huomasimme, että eihän se sähkölämmityssysteemi toimikaan. Tietenkään. Eilisen kylpyvesi lämpeni siis näin:
Jatkon määrää nyt korjaussuunnitelma. TOIVOTTAVASTI vuokraisäntämme on saanut ainakin pari tarjousta jo täällä käyneiltä huoltofirmoilta. Ja TOIVOTTAVASTI uusi boileri päästäisiin asentamaan VIIMEISTÄÄN ensi viikon aikana. Tänne on nyt luvattu kylmenevää säätä, yöpakkasia ja ensi viikon alkuun jopa lumisadetta. Elämä lämmöttömässä talossa kahden taaperon kanssa on aika haastavaa, mutta ei toisaalta mitään, mihin Suomessa kesämökkeillyt ei olisi tottunut. Siellä kesämökillä vaan tulee yleensä vietettyä vain ehkä viikko tai kaksi kerrallaan. Vapaaehtoisesti. Ja siellä on rannassa sauna, jossa päivittäiset pesut saa hoidettua. Täällä tilanne on saunaton ja kesto toistaiseksi tuntematon. Tai no, paluulennot Suomeen on varattu toukokuun lopulle. Silloin nyt viimeistään päästään taas kunnollisiin olosuhteisiin.
Suhteeni tähän taloon on koko ajan ollut hieman skeptinen; on tietysti elämys asua tällaisessa autenttisessa englantilaisessa viipaleessa, mutta talon kunto on koetellut sietokykyni rajoja alusta saakka. Nuhjuiset matot, rapisevat seinärappaukset, kuluneet pinnat, kosteuttaan löyhkäävät kylpyhuoneet, alle hajoavat vessanpöntönrenkaat ja se komerossa paukkunut kaasupoltin. Nyt ollaan taas pidemmällä siellä "vihaan tätä"-alueella. On vaikeaa kutsua kodikseen taloa, jota yksinkertaisesti häpeää. Tänne ei kehtaa kutsua ketään, kun tämä on tällainen loukko. Varsinkaan siis paikallisia. Haluaisin olla ylpeä kodistamme, mutta täällä siihen en pysty. Sijainti on tässä talossa ainoa plussa. Ja viime kesänä asennetut tuplaikkunat, jotka nyt - naapurien valitettua niiden olevan epäsopivan näköiset tälle historialliselle asuinalueelle - joudutaan jossain vaiheessa kevättä tai kesää vaihtamaan takaisin yksilasisiin, puukehyksisiin ikkunoihin. Koko sen episodin kautta kaupungin tätä perinnealuetta ja rakennuksia valvova elin on nyt tehnyt linjauksen, että näihin taloihin saa jatkossa vaihtaa vain puukehyksisiä, YKSILAISISIA ikkunoita. Mahtaa valituksen aloittanutta naapuria NYT harmittaa.
Minä nauran (kuviteltuun) partaani, viimeistään sitten kun olemme matkalla takaisin Suomeen, triplaikkunoidemme takaamaan lämpöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti