Kantapään kautta

Kuvassa on syy siihen, että täällä blogissakin on ollut hieman hiljaisempaa.
Kaikki alkoi siitä, kun sain toivottuna joululahjana O:lta neulomisen "starttipaketin": rasian, jossa oli puikot, lankoja ja ohjeet yksinkertaiseen kaulahuiviin. Huivi valmistui nopeasti, jonka jälkeen tilasin paikallisen neulelehden. Lehden mukana on tullut lisää puikkoja, virkkuukoukkuja ja lankoja, joista olenkin tehnyt toisenkin kaulahuivin ja kolmas on kesken.
Viime viikonloppuna aloin kuitenkin miettiä, MIKSI olen pitkään halunnut taas oppia neulomaan. Historiasta kun löytyy ne ala-asteen pakolliset lapaset ja sukat - ja kotoa kohtuullisen ei-käsityöläinen ilmapiiri. Viikonlopun vieras kun - ehkä hieman yllättäen (mulle yllättäen, ei ehkä kenellekään muulle...) - paljastui entiseksi himoneulojaksi, jäin tätä omaa neulemeininkiäni miettimään. Ja tajusin, että se on ne sukat - ja ehkä lapasetkin - joita haluaisin osata taas itse tehdä. Ala-asteelta saakka olen osannut luoda silmukat ja neuloa varret. Mutta se kantapää. Se on se, mikä on ollut esteenä. No, nyt päätin tarttua härkää sarvista ja aloittaa hankkimalla sukkapuikot (niitä kun ei vielä ollut tullut mistään vastaan). Ja kun ne puikot ja tilaamani sukkalangat viikolla tulivat, aloitin. Ajattelin ensin, että teen varren ja odottelen seuraavaa vierastamme, joka myös on neuloja. T voisi sitten opastaa minut sen kantapään yli. Mutta kun varsi tuli illassa tarpeeksi pitkäksi ja verkko on ohjeita väärällään, niin aloin googlata.

Ja löysin. Lopulta. Riittävän yksinkertaiset ja selkokieliset ohjeet, mallia "neulonta for dummies".
Kantapään neuloin kolmesti. Kahdella ensimmäisellä yrityksellä tein siitä AIVAN liian suuren (tollo ei kuitenkaan osannut lukea ja tulkita yksinkertaisiakaan ohjeita. Tai laskea neulomiaan kerroksia), kolmas onnistui. Ja silloin olin tajunnut myös miten ohjeissa "järjestys" menee. Vaikeaa on blondille monessa eri kohdassa...

Nyt on kuitenkin tulossa tuolle kuvan sukalle pari. Ehkä se valmistuu jo kerralla. Tai sitten ei. Mutta harjoitusta ja toistoja kun tulee, niin eiköhän tämäkin sukkatehdas kohta jo rullaa. Hitaasti, mutta varmasti.