Pitkästä aikaa viikonloppu, joka tuntuu VIIKONLOPULTA. Heinäkuun puolivälistä saakka olemme olleet enemmän ja vähemmän menossa tai vähintäänkin pakkaushässäkässä kaikki illat ja viikonloput. Huippuna viimeiset 4-5 viikkoa Suomessa, joista arki-iltoja kirjoivat harrastesarjan jalkapallo-otteluideni lisäksi mitä moninaisemmat kaverimenot ja kekkerit. Ja jokainen viikonloppu elokuun alun jälkeen oli täynnä ohjelmaa; oli polttareita, rapujuhlia, häitä ja ristiäisiä. Kaikkea ihanaa siis, lähes ähkyksi asti.
Mutta tänään, O:n ensimmäisen englantilaisen työviikon jälkeen, tuntui pitkästä aikaa OIKEASTI perjantailta. Tuntui oikeasti siltä, että Luojan kiitos on perjantai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti