Toinen kokonainen viikko täällä menossa, toinen perusarjen tiistai eletty. Päivärytmimme kulkee aamun heräämisestä puuron kautta puistoon, josta kotiin palattuamme syömme lounasta ja pienimmät painelevat päiväunille. Näin ollen olemme puistoilleet täällä toista viikkoa ja huomanneet, että pukeutumiskysymys on täällä jotain ihan muuta, kuin mihin kotisuomessa olemme tottuneet. Se, missä suomalainen vanhempi preferoi käytännöllisyyttänja toimivuutta, brittivanhemmat ilmeisesti arvostaa ulkonäköä ja samankaltaisuutta aikuisten vaatteiden kanssa. Puisto onkin väärällään pieniä farkkuleggins-tunika-tyttöjä ja chino-housu-cardigan-poikia. Ja meidän lapsilla on tietysti tylsän toimivat ulkoiluhousut, hupparit ja AINA jokin hattu päässä. Täällähän lapset siis EIVÄT käytä hattuja. Ei, vaikka ulkona porottaa kohtuullisen kuuma loppukesän aurinko. Eikä varsinkaan, vaikka puiston läpi kirmaava tuuli menee aikuisellakin luihin, ytimiin ja korvakäytävien kautta aivoihin saakka. Niinpä meidän lapset on puistossa ollut helppo erottaa hatuistaan...
Tälle viikolle luvattiin pelkkää sadetta. Rankempaa sadetta ja tihkumpaa sadetta, mutta sadetta kuitenkin. Koko ajaksi. Kuitenkin tänä aamuna taivas oli pilvetön ja roskia jalkakäytävälle laittaessani (tiistai on meidän roskienkeruupäivä) ilma tuntui mukavan, syksyisen kirpeältä. Eilen kuitenkin oli satanut, joten puin lapset - suomalaiseen tyyliin - järkevästi: juniori välikausihaalariin ja esikoinen kurahousuihin ja vk-takkiin. Kun puiston hiekkakuopalle lasten kanssa leikkimään tuli pieni tyttö ballerinat jalassa, ilman sukkia tietysti, lyhythihaisessa tunikassa ja legginseissä, tiedostin kohtuullisen raa'asti lyöneeni nyt lasten pukeutumisen upeasti yli. Itsekin olin kuumissani hupparissa ja kaulahuivissa; mitenhän sitten juniori haalariasaan, trikoopipo päässään? Ja kun esikoinen kieri kiipeilytelineen liukumäen alas kurahousujen estettyä normaali pyllymäkeily, niin ihan enää vain häpesin.
En usko näissä kuukausissa oppivani ihan tähän fryllihameessa-puistoon-meininkiin, mutta hieman paremmin voisin opetella lukemaan tätä paikallista säätä. Ja jotenkin veikkaisin, että uskallan ehkä jo anopille sanoa, ettei heidän tarvitsekaan tuoda niitä toppavaatteita, jotka jätin tilanpuutteen vuoksi Suomeen...
Ha,ha, ha... Suomalaisilla lapsilla on AINA hattu päässä, meidän lapsilla vasta kun on pakkasta ja silloinkin jeesusteipillä kiinnitettynä.
VastaaPoistaNiin ja kuvistahan sä oot nähnyt että meillä ne vk-haalarit kaivetaan esiin jos maassa on lunta ja siihen saakka mennään mekko-shortsit-legginsit varsutuksella ;)
Teillä onkin, Yksis, siellä vähän järjevämmät kelit kuin meillä. Suomessa tai edes täällä.
PoistaTässä ehkä bottom line oli se, että yhtäkkiä huomasin, miten paljon se muu puistossa oleileva väki vaikuttaa siihen, miten lapsiaan pukee. Ylpeydellä siis puen täällä Reimaa ja Rukkaa - mutta samalla mietin, tarvitseeko kaiken ulkoilussa käytettävän vaatteen olla niin pirun käytännöllistä jatäynnä funktionaalisuutta? Vai voisiko, tosiaan, välillä vähän keventää siitä järkevyydestä ja kallistua kivan ja hauskan puoleen?