Sen lisäksi, että tämä viikonloppu on ensimmäinen kuukausiin, joka on tuntunut Viikonlopulta, on tässä viikonlopussa saatu muutama muukin "eka kerta" koettua.
Grilli. Meidän kummankin ensimmäinen OMA grilli tuli kotiin perjantaina. Tutkailtuaan ja vertailtuaan paikallista valikoimaa O kävi työmatkalla sen lopulta hakemassa. Perinteinen pallogrilli, 4-6 hengelle. Illalla kun aloimme sitä koota, laatikosta kuoriutuikin kohtuullisen hervottoman kokoinen kattila. No, eipä tarvitse meidän pienen perheen grillauksia monessa erässä käristää.
Eilen sitten kokeiltiin uusinta perheenjäsentä käytännössä; paikalliset grillihiilet myydään valmiissa "annospusseissa", joka sitten asetellaan grilliin ja tuikataan paperipusseineen tuleen. Hetken nikoteltuaan ko. viritys onneksi syttyi ja lopulta pöytään saatiin erinomaisen herkulliset entrecotit ja lisukkeet. Tämän perheen grillikausi on avattu!
Englantilainen brunssi. Sunnuntain aamukävelyn venähdettyä lasten lounasajalle ja ylikin päätimme hoitaa lounaan kaupungilla (josta on meille kotiin ehkä n. 500m, toim. huom.). Paikallisen tavaratalon ravintolassa tukimme jonoa ja aiheutimme hämmennystä lueskelemalla hartaasti seinällä olevaa ruokalistaa - vain saadaksemme lopulta selville, ettei siellä ole tarjolla kuin aamiaista. Englantilaista aamiaista. Eli siis paistettua munaa, pekonia, makkaroita, papuja, paistettuja tomaatteja ja paahtoleipää. Hetken lisäpohdittuamme päätimme sen kelpaavan lapsille lounaaksi ja teimme tilauksemme. Näin sitä kulttuurikasvatetaan lapsia, sano. Hyvin upposi, niin muna kuin makkarakin. Pekoni oli melko suolaista aikuiseenkin makuun (yhä janottaa) ja papuja ei esikoinen edes suostunut maistamaan. Juniori puolestaan olisi pärjännyt pelkillä pavuilla, sen verran ripeästi ne lautaselta katosivat. Ja paahtoleivän suosiota nyt ei tarvinnut edes epäillä.
Lauantain postipoika. Selvisipä nyt sekin, että paikallinen postman-pat kuljettaa myös viikonloppuisin. Tai ainakin lauantaisin. Postiluukusta kun rapsahti nippu Suomesta kääntyneitä kirjeitä - ja hyvä että kääntyi: seassa oli myös ilmoitus siitä, että olemme saaneet hakemamme paritaloasunnon! Kirjeen liitteenä olleet lomakkeet piti palauttaa niin, että ne olisivat
asumisoikeusyhtiön toimistossa viimeistään 24.9. Eli huomenna. Laitoimme nyt skannatut lomakkeet sähköpostilla ja viestissä selitteenä nykyinen asumistilanteemme. Toivon mukaan selitys - ja skannaukset - kelpaavat. Talo valmistuu joulukuussa 2013, mutta haut asuntoihin oli jo nyt. Luvassa on siis kotiinpaluun jälkeen puolenvuoden välivaihe, jonka jälkeen pääsemme Suomessakin oman pihan / pation - ja siis grillin - makuun!
Sade. Colchesterissa sataa vuodessa keskimäärin vähemmän kuin Suomessa. Kuherrusviikkomme täällä onkin ollut kokonaan poutainen, suurelta osin kesäisen lämpimän aurinkoinen ja olemmekin päässeet joka päivä ulkoilemaan loistavassa loppukesän säässä. Se on kuitenkin loppu nyt. Sade alkoi N-Y-T ja BBC:n mukaan sitä jatkuu koko viikon. Oi onnea. Kruununjalokivenä tässä kaikessa sateisuudessa on se, että onnistuin pakkaushomeilussani jättämään juniorin kurahousut Suomeen ja ne saapuvat jälkitoimituksena (TOIVOTTAVASTI) äitini mukana muutaman viikon kuluttua. Täytynee katsoa pääsemmekö perumaan jälkitoimituksen ja hankimme kurarit konttaavalle täältä. Huomenna.
Kotiparturi. Esikoinen syntyi pää täynnä tukkaa ja ensimmäiset merkit parturitarpeesta tulivatkin vastaan jo n. vuosi sitten. Silloin erehdyin viemään yksivuotiaan ihan kampaajalle, jossa lopulta sain maksaa 12€ siitä, että neiti sai karjua salongin peilit säröille ja rauhallisesta kampaaja-ajastaan nauttimaan tulleet kanssa-asiakkaat raivon partaalle. Sen jälkeen olenkin rakennellut lapsuusajan traumaa saksimalla neidin otsatukkaa ihan omatoimisesti, keittiösaksilla. Eilen olimme taas pisteessä, jossa hiuksille oli yksinkertaisesti tehtävä jotain. Tyttö oli lahjottu istumaan paikallaan O:n sylissä iPadin voimalla ja homma toimi sen verran hyvin, että intouduin lyhentelemään hieman muualtakin kuin otsalta. Ja sittenhän sitä piti vähän tasoitella. Ja ai hitto, tuolta lähtikin vähän lyhyemmäksi kuin toiselta puolelta, pitää ottaa tästä vähän lisää. Oho, nyt tähän jäi tollanen pidempi soiro... Jep. Ensi kerralla neiti pääsee (joutuu?) ammattilaisen käsiin. Kun tukkalaatu on äidiltä peritty ja siinä näkyy JOKAINEN saksenjälki, niin eipä tuon jäljen perusteella kannata vielä parturi-kampaajan urasta haaveilla ;) Mutta nyt neidillä on siisti(mpi) tukka, joka ei roiku silmillä ja ui soppalautasella. Eikä ihan vielä millinkoneeseen kuitenkaan tarvinnut turvautua.
Viikonloppua on vielä useita tunteja jäljellä, mutta jotenkin nämä sunnuntaitkin tuntuvat taas tällaisilta tylsiltä. Huomenna taas palaava arki on turhan lähellä ja seuraava viikonloppu pienen iäisyyden päässä. Lisäksi kun edessä on sadeviikko, niin tunnelma on sitäkin harmaampi. Toisaalta, olen kartoittanut valmiiksi jo lähistön sisäleikkipaikkoja, ja huomiselle onkin jo suunnitelmat valmiina.
Meneeköhän tämä taas niin, että jos jostain ihme syystä nyt sataakin vain päivän tai kaksi, niin sitten melkein harmittaa kun tehdyt suunnitelmat menevätkin uusiksi ja "joudumme" tuttuihin ulkoleikkeihin aiemmin kuin luulimme?
Ehkä. Ei olisi ensimmäinen kerta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti