"Etsitään..." se sanoo. Eikä oikein löydä. Tai löytää hetkeksi etsiäkseen taas.
Puhelinvanhukseni osoittaa ikääntymisen merkkejä. Mutta millä ajoituksella! Seitsemän viikon päästä olen ensimmäistä viikkoa takaisin töissä ja laukussani on jo uusi puhelin. Työsuhdepuhelin. Nyt ei sen takia millään viitsisi hankkia mitään uutta, väliaikaista. Yhteinen taipaleemme on kuitenkin jatkunut sen seitsemän viikkoa vaille kolme vuotta. Se on puhelimelle pitkä aika ja näissä lukemissa onkin ihan ookoo hieman dementoitua jo ja hukata asioita ja verkkoja. Mutta se seitsemän viikkoa on tälle käyttäjälle tyhmän lyhyt aika. Tai pitkä aika olla ilman puhelinta - eniten ehkä sitä luotettavaa yhteyttä mobiiliverkkoon - mutta lyhyt aika minkään uuden laitteen hankkimiselle.
Tässä ajassa, minkä käytin ylläolevan kirjoittamiseen, puhelinvanhukseni on löytänyt verkon kahdeksan kertaa. Ja hukannut sen yhtä monesti. Taas se etsii, onneksi täällä kotona langaton verkko pitää nettiyhteyden päällä. Muut yhteydet ovatkin sitten näköjään vähän niin ja näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti