Anoppi kävi pikavisiitillä: oli maanantain työn puitteissa Lontoossa ja ehti tiistaina aamusta tänne meille. Vain lähteäkseen 25 tuntia myöhemmin kohti Heathrowta, Helsinkiä ja viikonlopuksi Moskovaa. Tämän pikavisiitin puitteissa olimme kuitenkin erinomaisen tehokkaita: taksin pudotettua matkalaisen tähän, hässäköimme hetken ja lähdimme puistoon.
Puistoilun jälkeen tulimme kotiin lounaalle, laitoimme lapset unille, söimme halloumi-salaatti-lounaan kuulumisten kera, jätin anopin pullataikinan tekoon tänne ja lähdin kaupungilla piipahtamaan. Pullataikinan noustessa kotona sain itse vihdoin käytyä näöntarkastuksessa ja ostamassa parit uudet lasit. Ja pari muutakin "tarpeellista" juttua, kuten esim. kirkkaankeltaiset farkut ja muutaman vauvalahjan tämän kevään vauvatulvaan.
Kotiin tultuani esikoinen oli jo hereillä ja ehdimme vielä leipoa pullat, herättää kuopuksen ja saada koko porukan ovesta ulos pienelle kaupunkikierrokselle.
Haimme ostamani lasit (nopeaa on toiminta täällä!!), tapasimme O:n kotimatkalla, muut jäivät puistoon kun minä palasin kotiin tekemään kalakeittoa.
Kotona muut söivät, minä keitin kahvit pullien seuraksi ja vaihdoin vähän vaatetta, että pääsimme O:n kanssa lähtemään lasten kylvyn jälkeen vielä ravintolaan. Kahdestaan. Syömään, ihan rauhassa. Kotona anoppi oli nukuttanut lapset ja tiskannut tiskit. Yhdessä ehdimme vielä juoda lasilliset viiniä ja turista hetken ihan rauhassa ennen yöpuun kaatumista.
Yhteen vuorokauteen saimme mahtumaan paljon, hurjasti ja hengästyttävän paljon. Vierailu oli lähes suorituksenomainen, mutta silti piristävä, virkistävä ja elähdyttävä. Lapset olivat haltioissaan, minä hetken rentoutunut apukäsistä ja aamun lisäunien tarjoajasta ja itse vierailija selvästi onnellinen Mummo. Saatoimme tänään anopin - ja yhden laukullisen meidän tavaroitamme - bussille. Lapset riehaantuivat bussiaseman liukuovissa ja bussi oli tapansa mukaan myöhässä. Onneksi kenelläkään ei ollut kiire minnekään.
Tapaamme anopin kanssa jo 5,5 viikon päästä. Tuolloin onkin aika pakata ne loput tavarat ja siirtää koko karavaani Heathrow:n kautta Suomeen. Nuo viikot tulevat olemaan niin lyhyitä. Niin nopeita ja niin huomaamattomia. Kuuden viikon päästä istun nyt varmaan anoppilan sohvalla, uudessa tukassani ja ehkä saunasiideri kädessäni. Me, lapset ja tavarat olemme silloin Suomessa ja tämä Colchesterin maailman-mukavin-mutta-rumin sohva jolla nyt istun on vain muisto enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti