NIMBY

Not In My BackYard. Please. Ilman lupaa, siis. Eilen, keskellä kirkasta kevätpäivää, nimittäin, joku näppärä puoliapina oli kipaissut takapihan ja puiston välisen n. kolmemetrisen kivimuurin yli ja pöllinyt kaksivuotiaamme pinkin jalkapallon. Se pallo nimittäin oli ollut lapsilla pihaleikeissä ja vielä lounaan jälkeen sievästi pihavajamme vieressä auringossa lepäämässä. Mutta kun pari tuntia myöhemmin istuin neidin kanssa välipalapöydässä aloin pohtia, että olikohan se pallo siinä TÄNÄÄN vai joskus aiemmin.
Pistin läpsyt jalkaan ja menin takapihalle katsomaan. Kurkin pensaiden alle ja vajan taakse. Tulin sisälle (neiti oli hieman ihmeissään), kiersin olohuoneesta vierashuoneeseen ja takaisin. Lopulta soitin O:lle töihin. Oliko hän tuonut pallon sisälle jossain vaiheessa? Muistiko hän nähneensä sen esim. yläkerrassa tai muualla?

Ei. Se oli ollut pihalla. Ja enää se ei ollut.

Eilinen oli kaunis, aurinkoinen kevätpäivä. Puisto oli aamupäivästä saakka vilkas ja täynnä leikkiviä lapsia ja palloilevia teinejä. Täällähän on nyt kevätloma menossa ja lapset vapaalla koulustaan - mikä on näkynyt puistossa, varsinkin nyt kun kevät ihan oikeastikin näyttäisi voittavan.
Takapihamme muuria vasten palloili useampikin pelailuporukka ja jostain niistä varmaankin on pelin tuoksinassa livahtanut pallo muurin yli (vaikka muurissa monessa kohdassa lukee, että muuria vasten pelaaminen kielletty ja että muurin yli pihoille meno on VARSINKIN kielletty). Sieltä on sitten nohevin apina kivunnut muurille tähyilemään. Palloa ei näy, mutta yhdessä pihassa näyttäisi olevan pallo. Tosin pinkki, mutta kuitenkin pallo. Varmaankin jonkun muun puistopelailijan sinne tölväisemä, käynpä siis sen sieltä hakemassa.

Ja sinne sitten meni, meidän kaksivuotiaan pinkki jalkapallo.

O kiersi töistä tullessaan puiston kautta mutta ei nähnyt palloamme. Sanoimme sille jo hiljaa hyvästit - minä hampaitani kiristellen ja harmitellen, että satuin istumaan kadun puolella enkä saanut kiipeilijää verekseltään kiinni.
O totesi kyllä osuvasti, että nyt pitää taas muistaa tarkistaa että takaovi on AINA lukossa kun takapihalla ei ole ketään. Syksyllä joitain piripäitä oli nimittäin kiipeillyt muurilla ja mm. pöllinyt yhdestä naapuritalosta - siis sisältä saakka - läppärin.

***

Tänään lähdimme illasta vielä käymään puistossa, sää kun kirkastui aamuisen sateen jäljiltä. Pidin silmät auki, jos puistossa vaikka sattuisi pyörimään joku teiniposse pinkin pallon kanssa... ja mitä kävikään; yhtäkkiä näen miten nurmikentän laidalta joku jeppe potkaisee PINKIN pallon kohti keskemmällä pelailevaa perhettä. Ja lähteen menemään. Seurailen hetken tilannetta, mutta kun palloileva perhe ei ota palloa omakseen eikä kiinnitä siihen muutenkaan huomiota, päätän mennä tarkistamaan tilanteen. Kysyn pelailijoilta pallosta, eikä se ole heidän! Vaan meidän! Otan pallon mukaani ja näin "karkulainen" on saatu kotiin seikkailultaan.

Takapihalle pallo ei enää pääse kuin seurassa. Ja takaovi pysyy lukittuna vähän aiempaa visummin. Seuraava muuriapina kivitetään seinältä alas - jos sellaisen siis näen. Not In My BackYard!!