- Sää. Ehtymätön valittamisen aihe, mutta myös mukavan leppeä ja mutkaton. Koko vuosi ollaan pärjätty matkarattailla, joilla Suomessa ei tee yhtään mitään välillä marraskuu-toukokuu. Puuttumaan on myös jäänyt lumityöt, räntä, loska ja se läpitunkematon pimeys, joka laskeutuu Suomen ylle joskus lokakuun puolivälin jälkeen ja repeää valoksi ehkä helmikuun lopulla.
Varhain alkanut kevät ja kesä - vaikka ne olivatkin täällä ennätyksellisen myöhässä tänä vuonna (lucky us?) - on myös ehdotonta plussaa.
- Kotiinkuljetus. Kaikki tuodaan täällä ovelle, usein vielä ilman erillistä maksua. Joulun aikaan meille tuli laatikkokaupalla tavaraa - siis lahjoja, eniten lapsille - eikä mitään, siis MITÄÄN, tarvinnut hakea mistään ruuhkaisesta, kosteantunkkaisesta postitoimistosta.
- Ruoan hinta. Halpaa täällä on mm. leipä, maito ja mehut. Loistavia tuoreita sämpylöitä saa parikin pakettia punnalla. Samanlaisesta satsista saa Suomessa maksaa sen viisi euroa. Jos edes riittää. Plussaa on toki myös se, että ruokaviinit ja oluet saa myös samasta paikasta. Ja edullisuuden lisäksi kotiin kuljetettuna.
Lisäksi tuore on tuoreempaa täällä ympäri vuoden ja lähes mitä vaan saa tuoreena kuukauteen katsomatta.
- Lastenohjelmat. BBC:n lastenkanava CBeebies lähettää ohjelmaa joka päivä 06-19. Ihan joka päivä. Ikävä tulee varmasti jo ensimmäisinä aamuina Suomessa, kun viikolla ohjelman alkua saa odottaa seiskaan ja viikonloppuna kasiin (korjatkaa, jos olen väärässä). Tällaisten aamuvirkkujen taaperoiden kanssa se vaan on aika verratonta, että saa itse koomailla sohvalla ja antaa TV:n hoitaa viihdyttämisen siihen saakka että itse saavuttaa edes välttävän tajunnantason.
Lisäksi lastenohjelmat toistuvat kohtuullisen pienin muutoksin päivästä toiseen: Woolly-hämähäkki tulee kahdeksalta, sen jälkeen kun kääntää Channel 5:lle niin sieltä tulee 3-4 jaksoa Pipsa Possua (arkisin), Pipsan jälkeen CBeebies lähettää kaupunkitarinan, jonka jälkeen tulee opettavaisia aakkos- ja numero-ohjelmia ja tietty yksi lasten suosikeista Rhyme Rocket. Ja puistoon lähdetään mr Tumblen jälkeen (tulee klo 9.50-10).
Katsotaankohan meillä liikaa telkkaria?
- Sijainti. Asumme täällä ihan Colchesterin keskustassa, mutta omakotitalossa, rauhallisella alueella. Suuren puiston reunassa, johon pääsee leikkimään noin minuutin kävelyllä. Koska enää ikinä tulemme asumaan viiden minuutin kävelymatkan päässä tämänkään kokoisen kaupungin keskustasta? Suomessa odottaa lähiöelämä ja automarkettiarki (vaikka aiommekin jatkaa ruoan kotiin tilaamista).
- Puisto. Tuo Castle Park tuossa takapihan muurin takana on ihana. Sen suuri leikkipuisto ja isot nurmikentät. Oravat ja sorsat. Linna ja sen varjoon jäävä kultakalalammikko. Kyllä sitä tulee ikävä, Espoon pienissä ja kuluneissa leikkipuistoissa keinuessa.
- Perheaika. Olemme olleet täällä neljästään. Varsinkin alkuun, kun kumpikaan meistä ei tuntenut yhtään ketään, niin elämä keskittyi kotiin. Ja keskittyy se vieläkin. Kummallakaan ei ole mitään sen ihmeempiä menoja ja illat ovat leppoista perheaikaa. Suomessa odottavat molempien ystävät, joita haluaa nähdä mahdollisimman pian, samoin suku ja harrastukset. Minulla jalkapallon kesän harrastesarja on jo alkanut ja tarkoitus on liittyä vahvuuteen heti kesäkuun alusta. Se tarkoittaa käytännössä kahta arki-iltaa jalkapallon parissa joka viikko - töiden lisäksi.
Ja nyt jo on sovittu ystävien kanssa brunsseja, kesäjuhlia, tapaamisia ja kahvitteluita. Niiden lisäksi kalenterissa on jo siskontytön ristiäiset, mökkiviikkoja, työmatkoja ja rapujuhlia. Fakta vaan on, että Suomessa meillä on paljon elämää kodin ulkopuolellakin - täällä kaikki on enemmän ja vähemmän keskittynyt kotiin. Mikä on ollut aika ihanaakin. (vaikka aika ihanaa on kyllä päästä taas näkemään kaikkia ystäviä, joita on ollut kova ikävä täällä...)
- Roskat. Alkuun se tuntui älyttömältä ja vaikealta; roskat haetaan kerran viikosta tuosta oven edestä, jonne ne pitää nostaa sinä aamuna. Ja siinä välissä ne siis on säilöttävä jossain täällä omissa nurkissa. Joka toinen viikko haetaan sekajätteiden lisäksi muoviroskat ja puutarhajätteet, ja joka toinen viikko on vuorossa paperi-, pahvi- ja kartonkijäte, lasi- ja metallijäte sekä mahdollinen vaatelumppu.
Mutta oikeastihan se on nerokasta. Sekajätteet saa säilöttyä roskatynnyrissä talon kulmalla, muut voi hyvin pitää sisällä kun eihän ne haise tai mätäne. (Paitsi tietysti puutarhajäte, mutta se nyt tulee pidettyä ulkona muutenkin.) Ja ne tosiaan haetaan tuosta ovelta. Eli ei tarvitse kuin nostella säkit kadunvarteen ja siitä ne menevät. Huis vaan.
Tuoreessa muistissa on lasisten pilttipurkkivuorien kyörääminen kauppakeskuksen kierrätyspisteeseen aina kun kaapista loppui tila. Eli noin puolentoista viikon välein. Pulloista ja tölkeistä puhumattakaan. Täällä kaikki menee ihan tuosta ovelta. Kaikki siis tuodaan ja haetaan ovelta. Ihanan helppoa ja kätevää!
Tässä nyt muutama juttu. Lisään näitä sitä mukaa, kun muistan.
Tänä aikana täällä Suomesta on ikävöity mm.
- Kerroskattilaa
- Saunaa
- Ystäviä
- Perhettä
- Kunnon talvea
- Kauppojen, bussien ja kahviloiden esteettömyyttä
- Mansikkakeittoa
- Kermaviiliä - ennenkaikkea dippien tekemiseen
- Omaa kotia, varsinkin sen skandinaavisen krumeluuritonta sisustusta
Aina ikävä on jonnekin; menneeseen, tulevaan, kotiin, äitiä, nuoruutta tai vaikka vain lomaa. Vahvuutta on löytää ja tunnistaa ne omat ikävät ja huomata, mistä ne ehkä johtuvat. Ja sitä kautta löytää se oma kotinsa; se paikka, missä on hyvä ja lempeä olla ja mistä ei ole kiire minnekään. Oma kotini on näiden kolmen luona; O:n neidin ja juniorin. Mutta mukavaa on myös, että siellä lähellä on ihmisiä, joihin nojata kun ei itse jaksa seistä suorana ja joiden murheista voi itse ottaa välillä helmoja kannateltavakseen.
"Siksi lähteä mun täytyy, että palata joskus mä tänne saan." sanoi Juha Lehti laulussaan. Se pätee kaikkiin lähtöihin. Tähänkin. Molempiin suuntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti