Kierrätystä

Aamu. Muut ovat aamupuurolla, minä makaan vielä tässä. Lämpimässä peiton alla ja kuuntelen:  mikron ovi paukkuu, O kyselee lapsilta, mitä he haluavat puuron päälle, juniori kiljuu ja kikattaa ja joku hakkaa tuolia lattiaan. Leppoisaa. Oikeasti.

Samalla katselen makuuhuoneen hyllyjä; tuolla on nesessääritavaroita, miten niitäkin on noin kertynyt; tuohon on kertynyt kirjoja, ai niitäkin on noin paljon. Lähtöön on puolitoista viikkoa, 11 päivää, ja kaikki mitä katson lokeroituu tällä hetkellä johonkin kolmesta kategoriasta: jää tänne, menee roskiin/kiertoon tai pakataan mukaan. 

Tällä viikolla olen saanut järjesteltyä taas keskimmäisen kategorian asioita: maanantaina olimme kaksivuotissynttäreillä, jonne (tympeästikö?) veimme lahjaksi yhden meiltä tänne jäävän nallen ja pari muuta keskikategorian pehmolelua. Eilen olimme kerhossa, jonne sovin ensi viikolla vieväni kassillisen meiltä jääviä leluja, viime viikolla sovin lähistöllä asuvien suomalaisäitien kanssa tänne jäävän lastenkirjakasan kohtalosta ja huomenna aamulla suomalainen naapurimme tulee käymään ja saa mukaansa ainakin tuon jo-lukemani-suomenkielisten kirjojen kasan ja (toivottavasti suuren) osan mauste- ja kuiva-ainekaappiimme kertyneistä tuotteista, joita emme ehdi enää käyttää. 

Hiljalleen asioita järjestellään - ja samalla koitamme olla arjessa ihan tavallisesti. Olla ja odottaa. Ei tässä oikein muuta voi.