Taikaa ja arkea

Ei tästä valokuvareportaasista nyt näytä tulevan valmista, tehdään se sitten kun aikaiseksi saadaan. Jatketaan silti tätä arjen lätinää, sitä kun nyt taas alkaa riittää; arki nimittäin alkoi tänään. Tai no, eilen oli ensimmäinen porras kun anoppi lähti aamuhämärissä kohti Stanstedia, Ryanairia ja Tamperetta. O oli eilisen vielä tässä, mutta tänä aamuna poistui sekin käsipari "oikeisiin töihin" jättäen minut taas yksin tänne noiden murusten kanssa.

Ennen arkea tehtiin kuitenkin vähän taikoja - kuten uuteen vuoteen kuuluu. Meillä on aina uutena vuotena tehty ns. kahvikuppitaiat, joita aloin aattoiltana sitten täälläkin meille järjestää. Tuossahan siis otetaan 12 kuppia tms. astiaa, joiden alle laitetaan esineitä ja jokainen käy sitten vuorollaan kolme kertaa nostamassa kupin ja kurkkaamassa mitä sieltä löytyy. Jokainen esine symboloi tulevalle vuodelle erilaisia asioita - meillä esine- / merkityslista oli seuraavanlainen:
Avain / oma koti / onnellisuutta
Kolikko / vaurautta
Keksi / toimeentuloa
Musta langanpätkä / surua
Ruuvi / sairautta
Joulupallo / ihmeitä
Vauva (meillä kyllä pieni maatuska ;)) / vauva/hedelmällisyyttä
Sormus / uskollisuutta
Punainen rusetti / rakkautta
Teepussi / rauhaa
Pieni valkoinen keila / terveyttä
Hyrrä / muutosta

Kupit lupasivat minulle vaurautta (töihinpaluu luvassa kesäkuussa, jee!), rauhaa (pääsen töihin pätemään?) ja rakkautta (aina hyvä!). O:lle on luvassa rauhaa (saa olla kesän kotona lasten kanssa?), ihmeitä (vaimo onkin hyväntuulinen, kun pääsee välillä pois kotoa?) ja surua (tätä en halua arvailla ollenkaan... :( ). Anoppi puolestaan saa tänä vuonna terveyttä, sairautta ja vauvan. Tai ehkä tuo vauva on vain jonnekin lähimaastoon (EI MEILLE!), tuskin O enää pikkusisarusta on saamassa... :) Tai sitten vain muunlaista hedelmällisyyttä. Ehkä siellä alkaa puutarha oikein kukoistaa tai Amazonlilja taas kukkia - mikä tosin sekin yleensä on tarkoittanut vauvaa (EI MEILLE!) lähipiiriin.

Arki tuntuu, mukavan loman ja ihanan usean-aikuisen-päivärytmin jälkeen jotenkin tosi karvaalta. Eilen illalla koti-ikävä tuntui erityisen pistävältä; sitä kun tietää, että Suomessa vastaava tilanne olisi paikattu sopimalla paljon leikki- ja äititreffejä, puistoilua, vierailuita ja kerhotoimintaa. Täällä. No, käytiin me puistossa aamulla. Pyörähtämässä. Kerhoja ei ole vielä alkanut ja ne ainoatkin kaverit, joiden kanssa ollaan oltu useammin kuin kerran tekemisissä, lähtivät nyt pariksi viikoksi Hollantiin. Huomenna on onneksi jo perjantai ja viikonloppu alkaa. Eiköhän ensi viikko taas jo ole vähän pirteämpi.

Tänään tosin sain piristysruiskeen; olin eilen huomannut yhden ystävän olevan ilmeisen lähellä täältä lomailemassa - ja FB näytti taas voimansa. Kommentoin asiaa sinne eilen ja tänään minulla soi puhelin; ystävä soitti ja ilmoitti, että jos meille käy, niin he voisivat sieltä ajella visiitille vielä tänään! Kannattaa siis selvästi kommentoida, jos paikka tulee! :)