Välipäivät lopuillaan. Anoppi häärää lasten kanssa, omii tiskit ja komentaa meidät aamuisin takaisin nukkumaan. Loma maistuu lomalta ja jouluna vähemmälle jäänyt ylensyönti on hoidettu nyt vuoden viimeisenä viikonloppuna. Kuusi seisoo vinossa vielä viimeistä iltaa; huomenna sekin riisutaan ja koristeet pakataan keskiviikkoaamuna Suomeen lentävän anopin mukaan odottamaan ensi joulua. Suomessa. Kotona-kotona.
Muutaman tunnin päästä alkaa vuosi, jolloin palaamme kotiin. Ja jolloin minä, vihdoin, palaan työelämään. Kotioloa on jatkunut nyt puolitoista vuotta ja yksi lapsi enemmän, kuin heinäkuun alussa 2010 oli ajatuksissa. Tuolloin pakkasin työpöydältäni mukit, vihkot ja härpäkkeet laatikkoon, jonka kannoin kerroskomeroon ja totesin työkavereille, että sieltä se ensi kesänä kaivetaan esiin. No, ei kaivettu, ei.
Joulukuvaprojekti odottaa arkea. Arki lymyää ensi vuodessa. Tarkemmin sanottuna torstaissa. Silloin anoppi on jo taas Suomessa, O töissään yliopistolla ja me kolme täällä, tyhjässä ja koristeettomassa talossa. Arjessa. Ja ensi vuodessa.
Iloa Uuteen Vuoteen kaikille! Ja muistakaa opiskeluaikaisen ystäväni aina pätevä neuvo: haukkuva koira ei pure ja vaaratonta rakettia ei ole. Onnellista 2013:a kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti