... puiston puolella tältä:
Ja aamupäivän bussi-ja-leikkikerho-suunnitelmatkin muutettiin lumi-ja-oma-puisto-leikeiksi. Eniten neiti-kaksveen kovasta toivomuksesta. Niinpä ulkoilin kahden toppahaalari-kurahousuissa-taaperon kanssa tuolla jäisessä puistossa.
Toisin kuin arvelin, maassa hyvin pysynyt lumi oli jäistä eikä nurmikon kuuraankaan jäänyt melkein mitään jälkiä kun oikaisimme sen poikki matkallamme alempaan osaan puistoa. Silti kurahousut eivät olleet liikaa, sillä jo ennen puoltapäivää jokainen oksa, kiipeilyteline, keinunpiena ja karusellin kaide tippuivat plusasteissa sulavaa entistä lumikerrosta.
Tänään, itsenäisyyspäivänä, lumi on muisto vain. Tai on sitä nyt pieniä läikkiä siellä täällä, mutta lumen sijaan saimme kotoisen pakkasen. Ulkona tuoksui tänään jo talvi. Hengitys huurusi paksuna ja lätäköt ritisivät kenkien alla. Ulkolämpötilan hyisyyden huomaa meillä myös sisällä. Aiemmin visusti vierashuoneessa pysytellyt lämmitin on nyt viimeisten viikkojen aikana puhaltanut milloin olohuoneessa ja milloin keittiössä.
Silti mikään ei voita talven ensimmäisten kuivien pakkasten kirpeää suukkoa poskella ja kylmän talvi-ilman tuoksua kaulahuivissa. Ja sitä lämmintä kuppia viileiden käsien välissä reippaan ulkoilun jälkeen. Tervetuloa talvi, tännekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti