Sinne menivät, kummipoika ja äitinsä, lentokenttäbussiin ja takaisin Suomeen. Samalla päättyi syksyn vierailukausi. Seuraavat - ja toistaiseksi myös ainoat - vieraat tulevat välipäivinä, kun O:n vanhemmat tulevat toistamiseen kylään. Siihen on nyt reilut kaksi viikkoa ja meillä on edessämme lähes pisin vieraaton aika sitten tänne saapumisemme. Omituista.
Syksy täällä on mennyt aikalailla niin, kuin ajattelinkin: on eletty arkea vieraiden välissä - ja sitten vierasaikaa aina ne muutamat päivät, kun kyläilijät ovat piipahtaneet. Kuukaudet ovat menneet nopeasti ja joulu tulee vastaan niin ettei ole meinannut huomatakaan. Kahden viikon päästä on joulupäivä. Syödään kalkkunaa, kuunnellaan kuningattaren puhetta ja ihmetellään varmasti joulupukin tuomisia. Toivottavasti osataan myös pysähtyä ja nauttia perheen kesken, tästä meidän ensimmäisestä OMASTA joulustamme.
Kevään vierailukalenteri ammottaa nyt tyhjyyttään. Jonkin verran on puhetta ollut yhden jos toisenkin kanssa, mutta kukaan - siis KUKAAN - ei ole vielä ilmoittanut varmasti tulevansa. Eikä sillä siis väliä ole, mutta tässä syksyssän on huomannut myös sen, että se arkikin on jotenkin juhlallisempaa ja arvokkaampaa, kun sitä välillä vähän häiritsee.
Nyt on kuitenkin aika rauhoittua odottamaan Joulua. Tekemään vielä suunnitelmia ja hankkimaan loppuja joulujuttuja. Kunhan tänään saan käytyä postissa lähettämässä kasan kortteja ja toisen paketteja, niin ollaan taas jo askel lähempänä sitä joulun rauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti