Juhannussää

O antoi minulle kesällä synttärilahjaksi kirjan "Watching the English - the hidden rules of english behaviour", jossa antropologi Kate Fox purkaa englantilaisuutensa osiin ja tarjoilee sen lukijoille opiksi ja neuvoksi. Kirja on jäänyt minulla harmittavan kevyelle silmäilyasteelle kaiken tämän lapsihässäkän ja yleisen kotirauhattomuuden takia. Ja se on lisäksi painettu aivan rikollisen pienellä fontilla. Silti kirjasta on jäänyt mieleen muutamia tärppejä englantilaisten kanssa pärjäämiseen, joista ehkä tärkeimpänä on weather-talk. Eli kotimaisesti ja suoraan, puhe säästä. Ja nyt kun täällä saarella on asunut kolme kuukautta, ymmärtää täysin minkä takia sää on täällä niin tärkeä, olennainen ja aina ajankohtainen keskustelunaihe.

Tottahan suomalaisetkin käyvät näitä "on ilmoja pidellyt"-keskusteluja, mutta meillä se tuntuu enemmänkin olevan hieman vitsin asemassa. Mainittu avaus kun heitetään usein rikkomaan kiusallisia hiljaisuuksia, ikäänkuin alleviivaamaan sitä, että tässä ei nyt oikeasti ole mitään puhuttavaa ja että on muuten aika kiusallista. Täällä sää on ehtymätön ja loppumaton ihmettelyn aihe: tämäkin viikko alkoi kuuraisessa pakkassäässä, sisällä ja ulkona, ja näyttää päättyvän suomalaisiin juhannuslämpötiloihin. Ulkona nimittäin nyt paistaa aurinko (ei kuulu suomalaiseen juhannukseen!) ja on toistakymmentä astetta lämmintä. Taidanpa jostain etäältä kuulla ruohonleikkurinkin pärinää! Tässä välissä oli vielä kylmä aurinkoinen päivä, kaatosadepäivä, tihkusadepäivä ja päivä. Siis se sellainen päivä, kun sää ei ole oikein mitään; vain harmaa ja tylsä ja mitäänsanomaton. Siis päivä.

Eilen järjestäydyin joulun ruokasuunnitelmien suhteen, tein listoja ja laitoin tilauksia ruokakauppoihin. Nyt pitäisi kaiken olla valmiina ja suunniteltuna: huomenna tulee iso lasti pidempään säilyvää jouluruokatavaraa; perunoita ja porkkanoita laatikoihin, ruis- ja vehnäjauhoja limppua varten, suklaata, kahvia, purkki- ja tölkkitavaraa - ja kattaustarvikkeita. Ensi sunnuntaille, aatonaatolle, päivitin tilaukseen kylmäsavu- ja graavilohta, hedelmiä, täysmaitoa ja kunnon kermaa, kalkkunan lisukkeita ja mausteita ja mitä muuta nyt tuoreempana tarvitaankaan. Itse kalkkuna ja muutama muu "tähtituote" on tilattu paikallisesta "mestarinherkusta" (Jyväskyläläiset ymmärtänevät viittauksen) M&S:n ruokaosastolta.
Illalla vielä keitimme glögiä, viritimme joululaulut soimaan ja paketoimme lapsille hankkimamme lahjakasan. Tämä vuosi on nyt ensimmäinen, että lasten lahjahankinnat uhkasivat lähteä hieman käsistä. Aiempina vuosina kun lapset ovat olleet niin pieniä ja joulusta sen enempää ymmärtämättömiä, olemme hankkineet lapsille vain jotain ei-niin-lasten-mieleen-olevaa, kuten matkalaukun tai jonkun vaatteen. Toisaalta se on ollut ihan paikallaan, sillä - kuten mainitsin - eivät nuo ole joulusta tai lahjoista aiemmin niin paljon perustaneet. Ja innokkaiden iso- ja isoisovanhempien joukko on kyllä pitänyt huolen siitä, että niitä paketteja on riittänyt ilman että meidän olisi asiasta tarvinnut olla huolissaan. Mikä on aivan ihanaa.
Mutta tänä vuonna paketteja on kertynyt meiltäkin, ihan kohtuullinen kasa. Lisänä suomalaiseen jouluperinteeseen täällä ovat nuo sukat, joihin koitimme eilen sen lahjakasan äärellä istuessamme keksiä, mitä hankituista sinne laitettaisiin. Ja kun olemme päättäneet viettää pienen hybridi-joulun, sekoittaen suomalaista ja englantilaista jouluperinnettä, niin meillä lahjoja avataan niin aattoiltana (suurin osa) kuin joulupäivän aamunakin. Valikoimme siis eilen siitä pinosta ensin sukkiin menevät pari pientä juttua (aamutakki, housuja...) ja sitten jouluaamuun jätettävät leikkienkirvoittajat.

Kaikki on nyt paketeissa ja takaisin piiloissaan. Eli Suomesta tähän mennessä saapuneiden kolmen lahjalaatikon kanssa samassa pinossa vierashuoneen nurkassa. Tuolin takana. (Näin pienten kanssa pääsee lisäksi vielä TODELLA helpolla tässä lahjojen piilottamisessa... huh!)