Arkea pyhien edellä...

Tämä viikko on taas ollut vauhdikas, vaikka samalla tuntuu, että eihän tässä mitään. Viikonloppu oltiin rauhassa; ulkoiltiin, perheiltiin, tehtiin ruokaa ja oltiin leppoisasti kotona.

Maanantaina ulos lähtiessämme neiti toivoi meidän menevän puiston sijaan kävelylle, joten pakkasin rattaisiin vain juniorin ja otimme suunnat puistosta poispäin. Noin sata metriä tultuamme pieni kävelijä totesi kuitenkin haluavansa kyytiin, jonka jälkeen kävelyllä kävelinkin enää vain minä. Tyypillistä.

Tiistaina esikoinen toivoi meidän menevän kirjastoon, jonne menimmekin lueskelemaan, leikkimään ja kiipeilemään. Viimeisin siis eniten nuoren herran toimintasuunnitelmissa: siellä se ihastutti mm. paikan vallannutta koululaisryhmää istumalla valkoinen tukka pipopörrössä tuolillaan, ensin siihen tomerasti kivuttuaan (varsinkin ne 5-6 vuotiaat tytöt olivat aika haltioissaan <3 ) ja hetkeä myöhemmin ulkona vaeltavaa joulukiirekansaa, kiivettyään koputtelemaan ikkunalaudalle ja moikkailemaan.
Tiistaina saapui myös pitkäaikaisin jouluvieraamme: viime viikolla tilattu joulukuusi. Nimeltään se on Nordman Fir Luxury Gold Star Real Christmas Tree (jotenkin tulee mieleen takavuosien Suosikin KultaTurboMegaPlatinaExtraSuper-numeroiden nimeäminen... ;)) ja nyt kelmuista vapauduttuaan se valtaa aika tehokkaasti oman tilansa tuosta ikkunaseinältä.

Kuusi vielä kelmuissaan, mutta jalassaan jo.

O vapauttamassa kuusiparkaa siteistään.

Kelmuista pamahti ihan kelpokokoinen kuusi"pallo"

Vapaa kuusi saa pian valot kantaakseen.

Nuori ja innokas koristelija.

... ja ei-enää-niin-nuori, mutta vähintäänkin yhtä innokas koristelija

Joulupuumme värit ovat tietysti vihreä, ryyditettynä punaisella ja kultaisella.

Voi kun tähän saisi liitettyä vielä tämän tuoksun...

Perinteisesti, suomalaisittain, kuusihan on hankittu vasta ihan joulun kynnyksellä ja koristeltu vasta aattona. Me päätimme kuitenkin, että haluamme kuusen jo nyt, kun on vielä intoa ja halua koristella ja nauttia tästä. Kun joulua vasta odotetaan ja kaikki killuttimet ja kalkattimet eivät vielä ärsytä. Lisäksi täällä on ikkunoissa näkynyt kuusia jo useamman viikon, joten siitäkin saimme kimmokkeen laittaa omankin puumme pystyyn jo nyt. Ja ihanaa kun laitoimme; nyt muutamana aamuna "tonttu" on tuonut lapsille joulukalenteriin kuusen koristeita, joita nuo sitten ovat - enemmän ja vähemmän - innoissaan ripustaneet puun oksille. Juniori on kyllä ennemminkin kunnostautunut koristeiden alasriipijänä ja maistelijana, isosiskonsa HYVIN tomerasti kieltäessä moisen toiminnan. Tästä johtuen meillä onkin alaoksisto kohtuullisen tehokkaasti riisuttu palloista ja helmista ja yläosa melko täynnä koristeita. Koska enhän nyt yhtään liioitellut, kun olin hankkinut palloja kolmeen eri otteeseen 12+12+24? Ja neljä "pätkää" kuuseen ripustettavaa helminauhaa. Ja pieniä kelloja. Ja paketillisen candy caneja. Ja kullitett... eikun kullattuja käpyjä (Anni!).
Ai joo, ja tässä välissä voisi kertoa uusimman - mutta nyt varmasti viimeisen - käänteen elämän tosi-tragediassa nimeltä "minä tilaan jouluvaloja": tiistaina kuusen toimitusta odotellessani kaivoin silloin taannoin tilaamani, kuuseen aikomani, valosetin esiin. Vain huomatakseni, että sen lisäksi, että tulin tilanneeksi siihen jatkojohdon, niin siihen olisi pitänyt tilata myös se töpseli. Meillä oli siis 100-led-valon valosarja, mutta ei siihen töpseliä. O oli onneksi kaupungilla ja toi tullessaan kuuseen valot - minä sillä aikaa tilasin tuohon synkän tuurin valosarjaan muuntajan ja töpselin, joka saapui eilen. Nyt meillä on kuusessa O:n kaupungilta tuomat valot ja takapihaa valaisemassa ne 100 lediä. Uhhuh. Loppu kuitenkin hyvin, kaikki hyvin!  

Eilen sää alkoi kääntyä kurjuuden puolelle ja pohdimme aamulla kovin, mitähän tekisimme, kun puistoon ei oikein tekisi mieli mennä. Neiti ehdotti, että menisimmekö kerhoon - ja kun tarkistin tilanteen lähikerhon verkkosivuilta, niin huomasin, että siellähän oli sinä aamuna kerhotoimintaa. Niinpä lähdimme kerhoon, jossa olikin taas joulujuhlat! Aluksi leikimme, sitten kävimme hieman laulamassa ja leikkimässä, jonka aikana kerhon "tädit" laittoivat juhlatarjoilut kuntoon, ja saliin palattuamme saimme monenlaisia herkkuja syödäksemme. Lapset istuivat kuin enkelit tuoleillaan pitkä pöydän ääressä ja minä sain hienosti haettua heille hedelmiä, leipää, pasteijoita, keksejä, muffinseja, mehua - ja mitä muuta siellä nyt olikaan tarjolla. Kotiin palasimme juuri ajoissa ottamaan vastaan useampia etukäteen ilmoitettuja paketteja (mm. se kovan onnen valotöpseli... ) ja päiväunille meni kaksi väsynyttä mutta ehkä hieman herkkupöppeliästä lasta.

Tänään sää on ollut vielä kamalampi. Hetken pohdin meidän lähtevän neidin suosikkileikkipaikkaan tähän lähelle, hieman sellaiseen HopLop-tyyliseen paikkaan - mutta sateen yltyessä päätinkin, että jäämme kotiin. Sen sijaan leivoimme sämpylöitä, joiden kohottaminen tässä vallitsevassa sisälämpötilassa meinasi olla hieman haastavaa. Hiiva kuitenkin heräsi hyvin, kun laitoin uunin ajoissa päälle ja nostin taikinakulhon kohoamaan lieden päälle. Ripautin - Marttojen sivulta bongaamani vinkin kautta - taikinan sekaan hieman piparkakkumaustetta ja lounaaksi saimmekin uunituoreita, ihanan jouluisen tuoksuisia ja makuisia, sämpylöitä.

Tunnistaako näistä, mitkä ovat minun ja mitkä lasten "pyörittelemiä"? ;)

Iltapäiväksi ajattelin kaivaa joulupaketoinnista unohtamamme, joskus jostain alesta herätteenä tilaamani, HelloKitty-muovailuvahasetin. Jospa sillä tämä kurja, kaatosateinen päivä saadaan sujumaan iloisissa merkeissä päivällisaikaan saakka.