Kiire ja juoksu?

Joulun aatonaatto. Kotona, Kinkomaalla, tähän päivään kuuluisi ehkä kuusiretki isän kanssa (ellei sitä olisi jo tehty), joulusauna illalla - kun aatto on aina ollut meillä liian kiireinen saunomiseen - ja iltapalaksi naapureiden tuoma, uunilämmin, joululeipä. Täällä ollaan tähän mennessä valmisteltu porkkanalaatikko joulupäivää varten, käyty kävelyllä ja kaupassa tuossa leppeässä huhtikuisessa säässä (+13 ja pilvistä, tuuli oli lämmin), syöty lounaaksi ravioleja ja lähetetty yksi reklamaatio väärin toimitetusta tilauksesta. Iltapäivällä on tulossa joulun viimeinen ruokatoimitus kaupasta, jota varten olisi ehkä syytä raivata jääkaappiin hieman tilaa. Sen sijaan istumme nyt O:n kanssa tässä sohvalla, jalat pöydällä, O lukee ja minä kirjoitan.

Edellinen kirjoitus loppui lämpimien sämpylöiden tuoksuun ja kaatosateiseen iltapäivään. Ilta toi tullessaan vielä jännittävän seikkailun, kun päivällistä valmistellessani muistin alueen asukasyhdistyksen kutsuneen sinä iltana kaikkia mukaan perinteiselle joululaulukierrokselle, eli christmas caroling:iin. Vesisateen vain yltyessä olin pitkään kahden vaiheilla, mutta lopulta rohkaisin mieleni, houkuttelin neidin mukaan ja lähdimme kumpparit viuhuen matkaan. Kutsussa oli mainittu vain osoite ja kellonaika - ja että jatkot ovat sitten kulmapubissa. Jotenkin kuvittelin, että löytäisin mainitun osoitteen edestä kadulta sen porukan, johon sitten liittyä. Mutta katu oli märkä ja hiljainen. Missään ei näkynyt ristin sielua. Rohkenin kuitenkin ovelle saakka, jossa meidät päästettiin sisään, toivotettiin tervetulleeksi ja kun löysimme tiemme keittiöön saakka, sain käteeni myös höyryävän lasillisen mulled winea (eli täkäläistä glögiä). Juttelimme, esittäydyimme ja tutustuimme naapuruston ihmisiin - tai minä siis seurustelin, neiti käpertyi syliini ja ujosteli, kunnes huomasi pöydän nurkalla sipsikulhon, jonka kautta uskaltautui lopulta hieman jo katselemaan ympärilleenkin.
Lopulta lähdimme laulamaan; mukana oli laulajien lisäksi pieni orkesterikin: kontrabasso, nokkahuilu, alttonokkahuilu, viulu ja kitara - ainakin. Ja tämän bändin säestyksellä lauloimme, aina kappaleiden välissä hieman edemmäs kadulla siirtyen, ihan tuttuja ja turvallisia joululauluja. Harmi vaan, että "Sydämeeni Joulun teen" tai "Sylvian Joululaulu" eivät löytyneet muiden repertuaareista, mutta hyvin näilläkin pärjättiin! Neiti tosin kyllästyi melko nopeasti ja päätti vain, ykskaks, että nyt riitti: otti jalat alleen ja lähti kotia kohti. Siinä ei sitten paljon auttanut muu, kuin lähteä perään. Puolessa matkassa huomasin ottaneeni lauluvihkosen mukaani, mutta onneksi caroling-porukka oli vasta tulossa meille päin, joten sain vihkon palautettua lahjoitusten keräämiseen velvoitettujen tyttöjen saapuessa meidän ovellemme. Samalla kävin ottamassa porukasta muutamia kuvia.

Porukka valmistautumassa lauluun. Kysyivät, onko toiveita. Sanoin "soittakaa Paranoid", eivät ymmärtäneet. Taitaa olla suomalainen vitsi se? ;)

Perjantaina alkoi joululoma, koko perheellä. O lomailee siis töistään loppuvuoden, mikä tarkoittaa minullekin lomaa. Kaksi aikuista kahden lapsen kanssa on kuitenkin sen puolet helpompaa, kuin mitä arkena noiden kanssa keskenään taiteilu on.
Eilen aloittelin joulun ruokavalmistelujani: imellytin perunalaatikon ja leivoin joululeivät. Jälkimmäisten kanssa meinasi tulla haasteita siinä vaiheessa, kun siirappivesi oli valmis ja sillä olisi pitänyt voidella leivät. Tässä talossa kun ei ole pullasutia ja SE oli nyt joulun tarvikeostoslistalta sitten unohtunut. No, leivät voideltiin muilla keinoin, mitenkuten, ja ainakin tuoksu - ja illalla maistiaisiksi maisteltu neidin muotoilema "limppu" - olivat aivan oikeissa aromeissa.
Tänään aamulla keittelin riisipuuroa porkkanalaatikkoa varten ja nyt on laatikot - siis peruna- ja porkkanalaatikot, muita ei ajateltu täällä tänä vuonna tehdä - odottamassa joulupäivää ja paistoa. Huomenna aiomme nimittäin nauttia täysenglantilaisen jouluaterian, ilman sen kummempia suomalaisia "hapatuksia" ja laatikot lisäämme ruokapöytään sitten tiistaina. Ettei tässä ihan samaa ja samaa ja samaa vaan syödä joka päivä.
Tänään olemme lisäksi vaihtaneet koko perheelle puhtaat lakanat; itsellemme tilasimme lämpimät, punavalkoiset, flanellilakanat, jotka ehtivät JUURI jouluksi, kun saapuivat ovellemme eilen. Kun perjantaina imuroin ja tänään O vielä pesee vessat, niin joulusiivouskin on ihan meille riittävissä mittasuhteissa tehty. Tätyy nyt katsoa, josko tuosta kuusen alta pitäisi hieman noita neulasia imuroida vielä tänään. Sen verran Nordman Fir Luxury Gold Star-vieraamme tuntuu noita pehmeitä neulasiaan karistelevan. Mutta muutoin kaikki alkaa olla valmista Joulun tulla. Ihanaa! <3