...

On sellainen olo, että pitäisi jotain kirjoittaa - mutta on ollut jotenkin sellainen viikko, ettei tässä ole mitään mihin tarttua. Tuntuu, ettei mitään ole tapahtunut, vaikka viikkoon on mahtunut joulukalenteria, kuumetta, sairaslomaa, kotipäiviä, lunta, lumen sulamista, harjoitusjoulupäivällisen suunnittelua, itsenäisyyspäivä, neuvolantädin visiitti, joulukorttien kirjoittamista, repaleisia öitä ja puhkeavia hampaita.

Sitä voisi vaikka kertoa siitä, miten neiti huikkasi eilen aamulla ovelle paketin tuoneelle postimiehelle sujuvasti
"Tänk juu! Bai bai!"
(ja miten äiti pakahtui sillä sekunnilla ylpeydestä!)
Tai kuvailla, miten nuori neiti laulaa paikallisen lastenkanavan iltatunnin tunnarissa mukana, lähes sanasta sanaan.

Tai valittaa vaikka siitä, että pitkästä aikaa meillä on valvottu öisin - nuori herra ilmeisesti tekee taas hampaita, ainakin alarivin "kolmosten" paikalla pullottaa kovasti jotain. Ja esikoisen unimaailma on ilmeisesti vilkastunut niin, että harva se yö on jokin mörkö jahdannut neidin hereille saakka ja sitä on sitten pitänyt hieman purkaa ennen unien paluuta. Ja olihan O sitten kipeänäkin tässä, joka aiheutti omia kommervenkkejään koko perheen yöunidynamiikkaan.

Ja olisihan se mahdollista kuvailla joulunodotusfiiliksiä ja kertoa joka aamuisesta kalenterihässäköinnistä. Pohtia samalla, mitä ja miten tulevan viikonlopun vieraat ottavatkaan vastaan ideamme jouluisesta harjoituspäivällisestä. Tai kertoa, miten haastavaa meinasi olla kokonaisen kalkkunan löytäminen näinkin lähellä joulua. Siis tuolle harjoituskierrokselle.

Tai voisi tietysti kertoa senkin, että nyt se neuvolantäti kävi. Oli tälläkin kertaa toki myöhässä (ehkä vartin), mutta ei kai tällaista kellonaikanatseilua olekaan missään muualla kuin Suomessa...

Mutta nääh. Ei täällä ole mitään tapahtunut. Kylmä on, ulkona sataa - välillä jopa räntää, mutta enimmäkseen vettä. Viikonlopun vieraat ovat jo kaupungissa, O on heitä juuri nyt vastassa juna-asemalla, ja sunnuntaina alkavat joulumarkkinat. Perusoloa, perjantaita, vesisadetta ja savupiipussa ujeltavaa viimaa. Mutta luvassa on varmasti ihana viikonloppu rakkaiden ystävien ja pienen kummipojan seurassa, joulukalkkunaa käristellen, glögiä, mulled cideria ja ehkä vähän skumppaa nautiskellen, ja maailmaan parantaen. Lepäämään ja voivottelemaan ehtii sitten taas kun vieraat ovat kotimatkalla ja me taas täällä ihan keskenämme!

Ihanaa viikonloppua, jokaikiselle, joka tänne eksyy. Englannintalvi jatkaa hytisemistään ja palaa asiaan taas varmasti ensi viikolla! Cheers ya'll!