Englannintalvemme vierailukausi on avattu: äitini saapui tänne eilen, eniten sen vuoksi, että O lähti tänä aamuna Romaniaan työreissulle.
Koska emme asustele missään brittein ydinalueilla, vaikka keskisuuren kaupungin keskustassa olemmekin, niin äiti lopulta päätti vuokrata vierailunsa ajaksi auton. Ja suurinta stressiä ja huolta välttääksemme minä lähdin eilen äitiä vastaan Heathrowlle. Irlannissa ajoin toistatuhatta kilometriä vasemmanpuoleisessa liikenteessä eikä äitikään ollut ensimmäistä kertaa pelkääjänpuoleisella ratilla - mutta molempien kerroista oli hetki aikaa, joten oli varmasti mukavampaa, että meitä oli siellä autossa kaksi. Minä sitten luin karttaa ja koitin pitää pientareelle ajautuvan auton tiellä (auton koon hahmottaminen "väärälle puolelle" on yllättävän hankalaa - ja sen vuoksi tuntui, että minä matkustin suuren osan matkasta kevyenliikenteenväylillä).
Perille päästiin, parkkipaikka löydettiin ja kaikki on hyvin. Tänään kävimme ajelemassa O:n työpaikalla (University of Essex) ja pistäydyimme kulttuurinähtävyyksien kuninkaassa, Tescossa (=ruokakauppa). Matkalla opimme, että täällä on kahden kokoisia ympyröitä - isoja ja pieniä - ja niitä voi olla ketjutettuna JOPA kolme. Tai varmaan enemmänkin, mutta tässä Colchesterin kaakkoissuunnassa niitä tähän mennessä enimmillään taisi olla kolme. Ensimmäisellä etapilla - kotoa yliopistolle - pelotti ja perillä melkein v**utti, toisella etapilla - yliopistolta Tescolle - nauratti ja perillä jo ääneen ja kotimatkalla sitten jo ajeltiin melkein kuin vanhat tekijät.
Huomenna lähdemme aamusta matkaan kohti Clacton-on-sea:ta ja muistamme perussäännöt: näytä suunnat käsin, älä tyydy vain sanalliseen ohjaukseen. Ja ole rohkea: huonommin käy, jos jäät empimään. Esim. keskelle liikenneympyrää. Sekin nimittäin tuli kokeiltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti