Kun käytössä on auto, on sitä käytettävä, sano. Niinpä lähdimme tänä aamuna liikkeelle, pakkasimme lapset, rattaat, vaihtovaatekassin, eväspussukan, itsemme ja tiekartaston FiatPandaamme ja lähdimme rohkeasti kohti merenrantaa. Suunnitelmissa oli ajaa noin puolentunnin päähän Clacton-On-Sea:hin ja tarkemmin siellä sinne rantaan, Clacton Pier:ille. Clacton Pier on perinteikäs huvikeskus, jossa nykyisin on huvipuisto, kasino, keilahalli ja ravintoloita, nimensä mukaisesti LAITURILLA. Ja se laituri on upean, kilometrejä pitkän hiekkarannan keskellä. Tiesin tosin jo lähtiessä, että koska olemme nyt keskellä off-seasonia, niin tuolla ei todennäköisesti ole auki juuri mikään - mutta siellä ei myöskään ole liiemmin ruuhkia tai muutakaan porukkaa.
Pääsimme perille ja saimme auton parkkiin aivan loistavalle paikalle rantabulevardille. (Myöhemmin tosin kävi ilmi, että onnistuimme ilmeisesti jättämään Panda-parkamme paikallisten pulujen p**kahuussiin, sen verran komeat tortut oli auton päälle väännetty - ja syylliset pörhistelivät yhä oksistossa meidän niitä lieruja tuulilasista putsatessamme. Yyyyh. ) Tuulisessa ja harmaassa säässä kävelimme ensin rannan päähän, ihailimme bulevardin puutarhoja ja pysähdyimme leikkipuistoon keinumaan ja kiipeilemään. Takaisin siirryimme rannemmaksi, hiekkarannan reunaan tehdylle pyörätielle, kävelemään ja merituulta haistelemaan - ja ihailimme rannan pikku-paviljonkeja, ulapan uljaita tuulivoimaloita ja kesällä varmasti upeana hohtavaa hiekkarantaa. Pierille palattuamme etsiydyimme laiturin "nokkaan", perinteikkääseen Jolly Roger-ravintolaan syömään lounasta. Fish-n-chips, koko porukalle, tietysti!
Paluumatka taitettiin lasten päiväunien ehdoilla ja tavoitteena ajella siis sen aikaa, että junioriosasto saa tarpeeksi unta. Olimme hieman kyselleet etukäteen vinkkejä siitä, minne kannattaisi maisemien osalta suunnata ja lähdimme uhkarohkeasti hakemaan englantilaista maaseutua etappi kerrallaan pikkuteiden sopukoista. Matka oli antoisa, opettavainen ja täynnä aitoenglantilaista maalaismaisemaa - ja lapsetkin saivat päiväunensa nukuttua. Kotiin palattuamme purimme autosta lapset, rattaat, likavaatekassin ja lähes koskemattomat eväät - ja huokaisimme. Kyllä kannatti, mutta ihanaa, ettei näitä reissuja tarvitse ihan joka päivä tehdä! Vaikka lapset ovatkin "hyviä matkustamaan" (= nukkuvat autossa hyvin), niin ei tuo - edes päivämatkaaminen - ole itselle mitään rennointa loma-olemista. Hauskaa se on, näin joskus tehtynä, mutta yhtä ihanalta tuntuu se, että huomenna ollaan taas vain ihan tässä lähimaastoissa. Tuossa "omassa" puistossa, ehkä Colchesterin linnassa, tässä omassa kaupungissa ja näissä omissa ympyröissä. Sitten voikin taas kohta lähteä vähän kauemmas ihmettelemään tätä brittiläistä elämänmenoa - kun on kotona rauhtoituttu. Ja kyllästytty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti