Olisi pitänyt siivota, tuskailin, mutta enää ei ehtisi. Järjestelin vielä kengät. Olisipa sitten edes vähän järjestellymmän näköistä. Edes eteisessä, siis. Olohuoneen lelu-sälä-räjähdykseen nyt on ihan turha koskea niin kauan kuin lapset ovat hereillä.
Kello oli kahta vaille.
Esikoinen halusi kuulla postin tuoman kirjan tarinan vielä kerran. Sen neljännen. Luettiin se. Juniori tuijotti lastenkanavan viittomia. Ikkunasta näin, että portti oli jäänyt posteljoonilta auki. Pitää muistaa laittaa se kiinni, ennenkuin päästän lapset etupihalle puistoon mentäessä.
Kello oli kahdeksan yli. Huokaisen.
"Ei katota tätä ohjelmaa!" neiti kiljuu. Viittomat on viitottu, kanavalta alkaa taas jo seuraava ohjelma. Kahden minuutin päästä saadaan uusi kommentti:
"Hauskaa musaa." neiti huokaisee ja tuijottaa ruutua. Juniori on tässä vaiheessa siirtynyt eteiseen järjestämään kenkärivit uudelleen. Keskelle lattiaa, tottakai.
Kello on seitsemäntoista yli. Kiukuttaa jo hieman.
Keräilen ulkovaatteita portaille valmiiksi. Yleensä tässä vaiheessa olisimme olleet puistossa jo puolisen tuntia. Ulkona on hieno sää: kirkasta ja aurinko välkähtelee. Varmasti on kylmää, BBC lupaa päivän ylimmäksi viisi astetta. Haen lapsille paksummat pipot vierashuoneen laatikosta.
Kello on kaksikymmentäkolmeyli. Raivostuttaisi, jos en olisi jo päättänyt, että puolelta alan pukea lapsia puistokuntoon.
"I would like to visit you at home on: Thursday 29th November 2012 at 10:00" Kirjoitan tuon tekstin alle, että odotimme 40 minuuttia, jonka jälkeen lähdimme puistoon. Lisäsin lappuun puhelinnumeroni, jos haluavat sopia uuden ajan. Teippaan lapun oveen ja vedän oven kiinni. Kun olen juuri laittamassa juniorin vöitä kiinni, portilta kuuluu pirtsakka "Hello!"
Kello on varttia vaille yksitoista.
Sovimme uuden ajan ensi perjantaille, aamuyhdeksään. "Neuvolantäti" vaikutti mukavalta, nuorelta tosin täti-nimeen, ja oli vuolaan pahoillaan myöhästymisestään. Me lähdimme puistoon, jossa ehdimme leikkiä ja kuluttaa energiaa vielä reilun puolituntia, ennen lasten väsähtämistä. Olin hyvin tyytyväinen, etten ruvennut sen enempää siivoamaan. Ja ne kengät; nehän tuli jo uudelleenjärjestettyä muutenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti