Sinne lähtivät, vähän samanlaisella hulinalla kuin tulivatkin. Pyörivät keittiössä, söivätkin kai jotain, kikattivat, käkättivät, komensivat ja kitisivät. Etsivät takkejaan, löysivät kengät, yksi kerrallaan pomppivat etupihalle, keinuivat portissa, juoksivat vielä kerran talojen väliseen kujaan. Komennettiin autoon, taistelivat paikoista, asettivat navigaattorin ikkunaan ja lähtivät. Pois täältä, kohti Italiaa. Talossa on taas hiljaista.
Itse tartuin takaisin arkihommiin: laitoin esikoisenkin unille - kuopus kun kupsautettiin jo lähtöhässäkän tieltä - ja tiskasin, lakaisin, pienensin pöydän, kannoin ylimääräiset tuolit pois keittiöstä, söin itse lounasta ja laitoin päivällistä. Ja juuri kun olisin ehtinyt hetkeksi istahtaa kuului yläkerran porrastasanteelta: "Äitii. I hejäs."
Kotiin palattuaan mies ensitöikseen puhkoi noin kaksitusinaa Halloween-palloa ja minä otin "Happy Halloween"-bannerin pois ikkunasta. Karkkikulhon pohjalle jääneet t'n't-karkit siirsin pienempään, kannelliseen, ämpäriin ja nostin jääkaapin päälle. Kyllä ne pahimmassa karkkihammaskolotuksessa kelpaavat meillekin. Toisen halloween-kulhon annoin lapsille kylpyleluksi.
Ihanaa kun vieraita käy; on seuraa, tekemistä, menemistä ja elämää. Mutta on ihan mukavaa olla vain omallakin porukalla. Saa arkisia askareita tehtyä ja kaikki tavarat taas omille paikoilleen. Saa rauhassa levittäytyä ja vallata taas koko talon vain omaan käyttöön. Vierashuone tulikin viime yönäkin vielä tarpeelliseksi, kun lasten kylpiessä aloin tunnustella omaa oloani, puuropöydässä se alkoi jo olla hieman enemmänkin omituinen. O nukutti lapset vaikka olisi ollut minun vuoroni, ja hyvä että nukuttikin, sillä ennen kuin esikoinen oli unessa, olin itse "päässyt" siirtämään suurimman osan illallisen fuusiokeittiön tuotoksesta (lihamureketta ja oriental stir fry - oli hieman jäänyt kiinnostavia raaka-aine-valikoimia vierailijoiden jäljiltä) Colchesterin jätevesijärjestelmään. Olon jatkuessa kohtuullisen vellovana päätimme, että minä jään nukkumaan alakerran en-suite-vierashuoneeseen täksi yöksi. Ja hyvä niin: olo herätti yöllä vielä kerran, iltaisten vessavisiittien lisäksi.
Aamulla olo oli jo kohtuullisen normaali, mutta koko tämä päivä on mennyt aika sumussa. Onhan se tietysti ymmärrettävää, kun eilisen koko energiavaranto meni viemäreihin eikä korvaavia ole vielä ehtinyt kovasti kerryttää. Kun ei nyt niin kovasti maistukaan.
Toivon nyt vaan, että vaikka tämä ei ruokamyrkytys tainnut ollakaan (kaikki muut ovat pysyneet - SO FAR - kunnossa), niin ettei kyseessä olisi kuitenkaan mikään vatsatauti. Jospa, typeryyksissäni, olisin taas onnistunut vaan kuivattamaan itseni, kuten tein kesällä mökillä - ja silloinkin oksensin, kun olin unohtanut / en ollut ehtinyt juoda tarpeeksi päivän aikana. Eniten toivon sitä, että varsinkaan lapset eivät nyt alkaisi oksentaa. Se kun kokemus, jota ilmankin voisin tässä kokolattiamattoelämässä selviytyä...
Fingers crossed, siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti