Jotain hyvääkin.

Lueskelin noita omia blogitekstejäni tässä (kun on niin hirveesti sitä ylimääräistä aikaa aina... ;)) ja huomasin, että kovasti on mollivoittoista ja valitusta vaan täynnä kaikki entryt. Kun on kurjaa ja kylmää ja sataa ja paikallisia puistossa tai sitten ei ja ei ne ees osaa pukea lapsiaan... nillin ja nillin ihan kaikesta. Kun oikeasti meillä on täällä jo ihan mukavaa ja kotoista. Tässä on viimeisen parin viikon aikana huomannut oikeasti kotiutuneensa, koko porukka. Listaanpa tähän näitä hyviä, kun rupesin.

1. Yöt. Lapset ovat selvästi kotiutuneet, kun yöt ovat alkaneet eheytyä ja JOPA pidentyä hieman aamusta. Meillähän tosin se aamun pidentyminen tarkoittaa satunnaista seiskalla-alkavaa heräämistä - mutta vajaan kahden vuoden nolla-kuus-on-normiaika-herätä, tai tässä viimeisen puolen vuoden aikana jokin VIELÄKIN aiempi ajankohta, jakson jälkeen JOKAINEN nolla-seiska-aamu on ihanaa luksusta. 
2. Talo. Tämä talo on alkanut, omalla persoonallisella tavallaan, tuntua ihan kotoisalta. Toki, kuten tällaiselle ikäneidolle sopii, pientä kiukuttelua esim. lämmönsäätelyssä ja nyky-kauneusihanteiden tavoittelussa on huomattu. Mutta ihan kotoisilta ja tutuilta nämä kukertavat kokolattiamatot, äiläkät ruusuboordit ja kylmänkosteat kylpyhuoneet jo alkavat tuntua. Lapsetkin ovat selvästi ottaneet nurkat omikseen ja sukkuloivat sujuvasti huoneesta ja kerroksesta toiseen. Ja me vanhemmat olemme - ilmeisesti - löytäneet kaikki ne lapsiperhe-sudenkuopat ja onnistuneet ne täyttämään (koputtaa RAIVOKKAASTI puuta). 
3. Sää. Onhan tuolla erilaista kuin Suomessa. Tottakai. Siellä on harmaalla säällä kosteampaa ja viiltävämpää kuin marraskuisessa Suomessa. Mutta aurinkoisella säällä siellä on ihanan lämmin, sellainen sää, jota suomalainen kuvailisi keväiseksi. Näillä leveyksillä kun marraskuinen aurinkokin vielä lämmittää - toisin kuin Suomessa, jossa lämpösäteily poistetaan auringon vähästä valosta noin syyskuun loppupuolella ja palautetaan huhtikuun puolivälissä. Ja tämä sisälämpötila; no, se on VARMASTI vain tottumiskysymys. Meillä Suomessa on vaan totuttu, että sisällä on lämmin. Muualla maailmassa näin ei ole - mutta siellä (täällä?) onkin ulkona lämmin hieman kauemmin kuin 5 viikkoa vuodessa... ;)
4. Puuttuvat mukavuudet. Ja ne uudet edut. Sitä kummasti tottuu käsin tiskaamiseen ja 14" kuvaputkitelkkarin tuijottamiseen. Sitä oppii pitämään villasukkia jalassa jatkuvasti ja vain lisäämään niiden määrää päivän mittaan. Ja sitä tottuu nukkumaan lattialla olevalla joustinpatjalla ja säilyttämään vaatteitaan kohtuullisen risoissa ja epäkätevissä lipastoissa. Samoin sitä oppii saamaan ruokatilauksensa kotiovelle ja unohtamaan, miten kotona kaikki A4-kokoa suuremmat postilähteykset pitää hakea postitoimistosta, eikä niitä toimiteta kotiovelle. Varsinkaan lauantaisin. Sitä tottuu siihen, että kotiintoimitus ei maksa mitään ja että käytännössä jokainen tilattu tuote tulee alle viikossa. Siihen kotiovelle. Sitä tottuu myös siihen, että illat ovat perheaikaa eikä viikonloppuisinkaan ole yleensä mitään erikoista (tämä siis on ihana juttu, loppukesä ja alkusyksy oli niin kamalaa juoksua ja jatkuvaa ilta- ja viikonloppumenoa, että perheaika tuntui käytännössä häviävän kokonaan)
5. Lasten vaatetus. Säiden kylmettyä puistossa on alkanut näkyä muitakin lapsia haalarit päällä. Näillä kuitenkin usein haalari on toppahaalari. Eikä ipanoilla haalarista huolimatta yleensä ole mitään hattua päässä... Ilmeisesti täällä hattu on vain sellainen supertopattu mega-villapipo, meillä kun päässä on jo kuukauden päivät ollut trikoopipot - ja viime viikkoina minäkin olen puistoillut pipo päässä (pelastus tälle perus-äiti-tukka-aina-petolinnun***seenä-lookille! ;)) Kuitenkin, eilen näin puistossa jopa parikin lasta, joilla oli jalassa vedenpitävät housut eikä vain ne hienostelu-chinot tai sukkahousut ja villakangastakin alta liehuvat mekonhelmat.

Täällä siis pyyhkii hyvin. On helppoa olla englanninkielisessä maassa, EU-alueella (ainakin vielä, krhm) ja kohtuullisen lähellä kuitenkin kotia. Ei tarvitse olla niin eksoottinen tai omituinen ja SUURIN osa ihmisistä jopa tietää, mikä ja missä Finland on. 

Ai niin joo; ja alkuviikosta meille muutti pieni pitkätukkainen tyttö ja sille sopivat pienet rattaat. Nuori neiti on siis ollut haltioissaan, työnnellyt nukkea (te vähäuskoiset, jotka jo henkäisitte kahvit väärään kurkkuun - hää hää!) ympäri alakertaa ja tyhjiä rattaita (nukkea ei ole saanut ottaa mukaan ulos) pitkin poikin puistoa - ja ollut niin onnellinen. Pienestä se on kiinni (nuo rattaat siis olivat sellaiset superkalliit Tescon 5 punnan ritsat - mutta paremmat nekin, kuin se paperinkeräyspahvilaatikko tai pyykkikori, joita on tähän saakka meillä työnnelty...)